Nykyjournalismissa uutisen ei enää tarvitse olla uutinen – riittää, että otsikko koukuttaa. Kun klikki on napattu, sisältö voi olla mitä tahansa vanhan tiedon kierrätystä, julkkisdraamaa tai sääennusteen paisuttelua maailmanlopun mittakaavaan. Oikeat uutiset ovat jääneet varjoon, ja tilalle on tullut viihdebisnes, jossa tärkeintä on saada utelias lukija koukkuun.
Me elämme aikaa, jolloin uutisella ei enää tarkoiteta oikeaa uutista. Sellaista, jolla ihan "aikuisen oikeasti" olisi ns. uutisarvoa. Riittää, että joku keksii vetävän otsikon, joka herättää edes pienen uteliaisuuden – totuudella ei ole niin väliä. Viime aikojen esimerkit kertovat tästä enemmän kuin tarpeeksi.
Otsikkouutiset, joista ei käy ilmi uutinen. Yhä useammin uutisvirta täyttyy otsikoista, jotka herättävät pelkkää uteliaisuutta mutta eivät kerro, mistä oikeastaan on kyse. ”Tämä tapahtui eilen illalla Helsingissä” tai ”Tunnettu nimi teki ratkaisun” – mutta vasta jutun kokonaan avaamalla paljastuu, että kyseessä oli varsin tavallinen asia tai täysin tuntematon henkilö. Klikki on jo saatu, ja lukija tuntee itsensä höynäytetyksi.
Vanhan uutisen paisuttelu. Kun rikos- tai muista tapauksesta ei löydy uutta kerrottavaa, kaivetaan arkistoista vanha joutava tieto ja muokataan se näennäisesti tuoreeksi. Uutinen muuttuu muka yllättäväksi paljastukseksi: kuollut ei ollutkaan 50-vuotias vaan 55. Totta kai yleisö klikkaa – ”tätä et tiennyt vielä tästä järkyttävästä tapauksesta”.
Julkkisten osto- ja myyntipalsta. Enää ei riitä, että tavikset myyvät Tori.fi:ssä sohviaan. Nyt uutisarvoa on sillä, jos ”julkkis” laittaa tonttinsa myyntiin. Jopa arkinen, toimittajalle kenties tutun julkkiksen lapsenlapsen asuntokauppa muuttuu seurattavaksi draamaksi. Onko tämä enää uutista vai pelkkää kaveripiirin ilmaista asuntovälitystä?
Mukamas julkkisten kuolinilmoitukset. Yhä useammin otsikko huutaa, että ”rakastettu julkkis on kuollut”. Klikkaat uutisen auki, ja käy ilmi, ettei nimeä kerrota heti – eikä moni meistä edes tiedä, kenestä lopulta on kyse. Juttu on rakennettu niin, että lukija jää hämmennyksen valtaan: kuka tämä ”julkkis” muka oli ja miksi hänen poismenonsa uutisoidaan isona asiana? Tässä pelataan ihmisten uteliaisuudella ja surulla, vaikka todellista uutisarvoa ei oikeastaan ole.
Täysin tyhjien julkkisten jokapäiväiset toilailut. Kun uutispäivä on hiljainen, julkaistaan juttu siitä, kuinka Antti ja Maija eroavat – paitsi että eivät ehkä erotakaan. Draamaa rakennetaan tyhjästä, ja lukija pidetään koukussa vain siksi, ettei lopullista vastausta koskaan anneta. Tärkeätä on vain pitää nämä "tyhjätaskut" julkisuudessa ja kasvattaa heidän markkina-arvoaan. Mitä suurempi näkyvyys, sitä helpompi on päästä juontamaan jotain jonninjoutavaa ja ihan turhaa ohjelmaformaattia tai seikkailemaan kenties ulkomaille tosi-tv:n kuvauksissa ohjelmayhtiön rahoilla.
Kouluttamattomien tyhjäntaskujen ihannointi. Entäs ilmiö, jossa kuka tahansa voi nousta ”julkkikseksi” vain sillä, että alkaa kutsua itseään influensseriksi. Taustalla ei tarvitse olla mitään "alaan" liittyvää koulutusta, saavutuksia tai osaamista tai edes alkeellisinta tietoa siitä, mistä kirjoitaa tai tekee podcastia. Peruskoulu, uhkeat muodot tai osaamattoman, kenties juopottelevan rokkistaran menneisyys riittävät, ja se, että joku seuraa, tykkää tai kommentoi – ja media hoitaa loput.
Iltapäivälehtien ylidramatisoidut otsikot. Sääuutiset ovat nousseet omaan kategoriaansa, jossa tavallisesta vaihtelevasta ilmasta paisutellaan maailmanloppu. Otsikot lupaavat jääkauden ensi talveksi, vaikka kyse on vain tavanomaiseen sykliin sopivasta normaalia kylmemmästä jaksosta. Myrsky ”repii metsät”, vaikka todellisuudessa muutama puu kaatui jossain "takahikiän" pihapiirissä. Ja kun vettä sataa, autot ”hukkuvat” – vaikka todellisuudessa parkkipaikalle kertyy lätäköitä. Dramaattiset sanat myyvät paremmin kuin maltilliset faktat.
Julkkisten rötösten ihannointi. Kun tavallinen kansalainen tuomitaan, uutinen jää noteeraamatta. Mutta jos julkisuuden henkilö kertoo itse ”tunnustin ja sain tällaisen tuomion”, siitä rakennetaan lähes sankaritarina. Myös huumeiden käyttö saa oudosti ymmärtävää sävyä: ”vedin vain yhden viivan” esitetään kuin kyse olisi harmittomasta pikku lipsahduksesta. Näin rikoksista ja päihteistä tulee osa kentie hyväksyttävää julkkiskuvaa – ikään kuin ne olisivat jollain tavalla katu-uskottavaa viihdettä.
Loppukaneetti. Ehkä suurin uutinen onkin se, että uutisesta on tullut pelkkä varjo entisestään. Enää ei tarvita faktoja, kunhan on otsikko, pari kuvaa ja hieman tunnekuohua. Joskus tuntuu, että oikeat uutiset ovat vain häiriötekijä viihdebisneksen keskellä.
Niinpä seuraavaksi voimmekin odottaa lööppiä: ”Et ikinä arvaa, mitä tapahtui tänään – avaa juttu ja pety taas.”
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti