 |
| Tukikohtani Sveitsissä: Bosseyn ekumeeninen instituutti (Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
Minulla on pitkän aikaa pyörinyt milloin lattialla, milloin jossakin komerossa tai muussa piilopaikassa pari isoa kestokassia täynnä niin sanottuja "korppuja". En suinkaan tarkoita syötäviä korppuja, vaan niitä vanhoja tietokoneen tallennusvälineitä, joita aiemmin käytimme tietokoneissamme. Niitä kaikkia tietokoneita taidettiin muuten silloin kutsua "Mikoiksi" – Mikro-Mikon mukaan.
On vaikea sanoa tarkkaa lukumäärää näille löytämilleni korpuille. Yhdessä korppukotelossa on yleensä noin 10–15 levykettä, ja noita laatikoita näissä kasseissa on varmasti vähintään sata kappaletta. Näin ollen niiden arvioitu kokonaismäärä saattaisi olla noin tuhat korppua. Todennäköisesti niitä on jopa yli tuhat, täynnä tiedostoja tai tyhjinä – joka tapauksessa runsaasti selvitettävää.
Tiedon palautus ja yllätykset
Onnekseni löysin jostakin kaapistani niin sanotun irtonaisen, tai ehkä pikemminkin kannettavan, korppuaseman. Nykyisissä tietokoneissa tällaisia asemia ei enää ole kiinteästi asennettuina. Oli helpotus huomata, että korppuasema toimi, ja sen avulla pystyin todellakin tutkimaan, mitä nämä vanhat levykkeet sisällään pitivät. Osa melko pienen tiedostomäärän omaavista korpuista oli täynnä, osa tyhjiä. Jotkut tiedostoista olivat vanhoja ohjelmia tai ohjelmien varmuuskopioita. Mutta ilokseni huomasin, että melkoinen määrä tiedostoista oli myös kuvia tai tekstitiedostoja.
 |
| Sain olla "melkein linnanisäntä" muttei sitten kuitenkaan (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Matkapäiväkirja vuodelta 2000
En muista ihan tarkkaan, miltä ajanjaksolta nämä korput mahtavat olla. Ensimmäisessä tutkimusyrityksessäni, jossa kävin läpi noin 5–6 laatikollista eli noin 60 korppua, löytyi runsas määrä erilaista materiaalia vuodelta 2000. Tuolloin vietin ”independent researcher”-elämääni Sveitsissä ja Kreikassa.
Vuonna 2000 nykyiset niin sanotut blogit eivät olleet vielä laajalti tunnettuja. Minä kuitenkin kirjoitin matkallani jatkuvasti, ja kutsuin tuotostani silloin "nettipäiväkirjaksi". Se oli varmasti eräänlainen blogin alkumuoto ja tarkoitettu lähinnä sukulaisilleni ja ystävilleni. Käytössäni oli oma vaatimaton kannettava tietokone, ja majoituspaikoissa minulla oli joko suora nettiyhteys (Sveitsi) tai sitten minun piti mennä (Kreikka) joka kerta nettiyhteyden vuoksi niin sanottuun Internet-kahvilaan, joita siihen aikaan oli isoissa kaupungeissa siellä täällä.
Läppärissäni ei ulkomailla (eikä tainnut olla Suomessakaan) suinkaan ollut mitään sisäänrakennettua Internet-yhteyttä, koska se olisi ollut aivan kohtuuttoman kallista. Minun piti siis Sveitsissä käyttää sen instituutin Internet-yhteyksiä, jossa asuin, ja Kreikassa – kuten mainitsin – Internet-kahviloita, koska asumassani luostarissa ei todellakaan ollut nettiyhteyttä.
Kaikki tuo "tiedonvaihto" tapahtui korppujen avulla. Koodasin nettipäiväkirjan kulloisenkin sivun HTML-muotoon korpulle ja menin sitten sen kansa Sveitsissä kirjastoon, Kreikassa keskikaupungille, koneelle, jossa oli Internet-yhteys. Siirsin koodatun tiedoston Internetiin ystävieni ja sukulaisteni luettavaksi. Se oli monimutkaista, mutta siihen aikaan ihan mukavaa ajankulua.
Tekniset yksityiskohdat ja kuvien käsittely
Käytössäni olivat niin sanotut 3,5 tuuman korput, joihin mahtui tiedostoja 1,44 megatavua (MB). Yhdelle korpulle saattoi siis yleensä tallentaa yhden nettipäiväkirjani sivun HTML-koodattuna ja muutaman todella pienen kuvan. Minun oli myös ennen matkaa opeteltava HTML-kieli, sillä nettisivut eivät suinkaan tulleet sivuille kuten tänä päivänä – eli kirjoittamalla suoraan nettiin. Joka ikinen sivu kuvineen piti koodata. Mutta olipa mukavaa askaretta pitkiin iltoihin.
Noita koodaamiani sivuja löytyi sitten näiltä "jälleen löytämiltäni" korpuilta pilvin pimein. Kuten myös Sveitsissä ja Kreikassa kuvattuja kuvia. Minulla oli siellä mukana digitaalinen kamera, jossa kuvat tallentuivat huomattavasti nykyaikaista muistikorttia fyysisesti (mutta ei kapasiteetiltaan) suuremmalle kortille. Niistä kuvat siirrettiin sitten kortinlukijan kautta läppärille. Niitä ei suuremmin siihen aikaan käsitelty. Melko käsittelemättöminä ne laitettiin sitten suoraan nettiin tuohon omaan nettipäiväkirjaani, joka ei muuten siihen aikaan toiminut millään nykyisin tuntemillamme yleisillä sivuilla, kuten Googlella tai vastaavilla, vaan jollain pienellä nettisivustolla.
Tiedon pelastaminen ja uusi elämä blogina
Jossakin vaiheessa muutama vuosi myöhemmin Suomeen palattuani alkoi käydä ilmeiseksi, että tuo sivusto saattaa kohta loppua kokonaan. Silloin tuli kiire kopioida nuo nettipäiväkirjan sivut ja kuvat talteen. Ja sitten vielä monta vuotta myöhemmin laitoin ne uudestaan nettiin, nyt näille uudemmille niin sanotuille blogisivustoille. Sieltä ne edelleen löytyvät osoitteesta:
https://hap-dp660.blogspot.com/2014/08/matkapaivakirja-blogiksi.html
Alkuperäinen tarkoitus oli oikolukea tekstit läpi ja korjailla pahimmat virheet – niin asioissa kuin kirjoituksessa – ja saada tekstit siten itselleni muuhunkin käyttöön. Mutta laiskuus voitti, ja sinne ne jäivät sellaisenaan, tosin vaikealukuisina, koska ne pitäisi lukea vanhimmasta alkaen ja siitä sitten aikajärjestyksessä. Eli ne ovat kronologisesti vaikeasti luettavissa.
Noita kuvia ja tekstejä siis löytyi melkoisesti näistä jälleen löytämistäni vanhoista korpuista. Ja se sai aikaan nyt ainakin tämän blogikirjoituksen. Mene ja tiedä, vaikka tulisi lisääkin näitä kirjoituksia, sen verran ainakin omalta osaltani hauskoja ja mukavia muistoja sieltä korpuista putkahti esiin.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti