Elämä alkaa tuntua jo paremmalta, kun räkätauti helpottaa. Ei tarvitse enää yskiä vatsalihakset kipeinä ja kylkiluita pidellen. Nyt voi jo hymyillä!
Ja maailma näyttääkin ihan oikeasti kauniilta. Ihan kuin kauniimmalta kuin vaikka kuukausi sitten. Poikkeustila ja rajoitukset ovat omalla tavallaan tehneet hyvääkin. Ihmiset ovat jälleen löytäneet toisiaan, jopa tuntemattomatkin. Apua on tarjottu ja annettu. Yhteisöllisyys on noussut takaisin arvoonsa.
Silti entiset vähä-älyiset narsistit tuottavat lööppejä iltalehtiin, kuka entistä poikakaveria torpaten kuka muuten outoja puhuen. Kun maailma on sekaisin, tuollaisten juttujen lukeminen – sikäli mikäli yleensä edes vilkaisen niitä – on käynyt yhä harvemmaksi ja maailma on ruvennut siltäkin osin näyttämään, mitä se oikeasti on ja mitä todellakin kannattaa lukea.
Samalla tilanteiden kärjistyessä on tietysti ollut huoli monista yrittäjistä – oikeista yrittäjistä, ei mistään hempsankeikoista – joiden leipä kapenee ja saattaa jopa loppua. Itse kauppiasyrittäjän poikana ymmärrän tuskan ja teen omalta osaltani kaiken sen, mikä minulle on mahdollista, tuen ostoilla paikallisia yrittäjiä niin paljon kuin se suinkin on mahdollista.
Sää on ainakin vielä suosinut myös tuota maailman kauniina näkymistä. Nytkin sunnuntaina ennen päikkäreitä, aurinko paistaa kauniista ja taidan käydä ulkona ennen päikkäreitä nauttimassa auringosta ja raittiista ulkoilmasta.
Joutoaikaa on entistä enemmän, olihan sitä toki aiemminkin, mutta nyt tuntuu, kuin olisi tuplaten. Seinät eivät vielä ole ahdistaneet ja kaatuneet päälle. Sen verran olen kuitenkin ulkoillutkin, että välillä on kummasti helpottanut. Tietokoneella tulee kuitenkin istuttua enemmän kuin laki sallii. Televion katselua yritän vähentää ja eritoten koronauutisia, joita sieltä tulee tuutin täydeltä. Katson pääuutiset ja silloin tällöin vilkaisen lehdetkin netistä. Ihmetellyt olen itsekseni sitä, etten ole vielä turvautunut runsaaseen nauhoitusmateriaaliini, jonka kaiken varata tein ajatellen toisenlaista karanteenia, joka silloin oli näköpiirissä.
Nyt kaikki lähitulevaisuuden suunnitelmat ja jopa aikataulut on nollattu. En tiedä, milloin oma suurempi lääketieteellinen operaatio tapahtuu, mutta eipä tässä hätää. Tapahtuu, kun tapahtuu ja sitten laitetaan taas kaikki aikataulut ja elämä uusiksi.
Sosiaalinen elämä on jatkunut suunnilleen ennallaan lukuunottamatta kasvokkain tapaamisia, joita ei ole ollut aikoihin. Soiteltu on ystävien ja suvun kanssa, viestitetty muillakin tavoin ja suuria ongelmia ei ole ikävän lisäksi tullut. Omia lapsia ja lapsenlapsia – vunukuoita – en tapaa kuin puhelimessa, mutta tiedän heillä olevan hyvä ja turvallista olla.
Elämä jatkuu, vaikkain hieman välillä pöllähtäneenä. Mutta aina silloin, kun pöllähdys on hieman suurempi, voin todeta ihan oikeasti – maailma näyttää tänään kauniimmalta.
Hannu
nettihoukka
Ja maailma näyttääkin ihan oikeasti kauniilta. Ihan kuin kauniimmalta kuin vaikka kuukausi sitten. Poikkeustila ja rajoitukset ovat omalla tavallaan tehneet hyvääkin. Ihmiset ovat jälleen löytäneet toisiaan, jopa tuntemattomatkin. Apua on tarjottu ja annettu. Yhteisöllisyys on noussut takaisin arvoonsa.
Silti entiset vähä-älyiset narsistit tuottavat lööppejä iltalehtiin, kuka entistä poikakaveria torpaten kuka muuten outoja puhuen. Kun maailma on sekaisin, tuollaisten juttujen lukeminen – sikäli mikäli yleensä edes vilkaisen niitä – on käynyt yhä harvemmaksi ja maailma on ruvennut siltäkin osin näyttämään, mitä se oikeasti on ja mitä todellakin kannattaa lukea.
Samalla tilanteiden kärjistyessä on tietysti ollut huoli monista yrittäjistä – oikeista yrittäjistä, ei mistään hempsankeikoista – joiden leipä kapenee ja saattaa jopa loppua. Itse kauppiasyrittäjän poikana ymmärrän tuskan ja teen omalta osaltani kaiken sen, mikä minulle on mahdollista, tuen ostoilla paikallisia yrittäjiä niin paljon kuin se suinkin on mahdollista.
Sää on ainakin vielä suosinut myös tuota maailman kauniina näkymistä. Nytkin sunnuntaina ennen päikkäreitä, aurinko paistaa kauniista ja taidan käydä ulkona ennen päikkäreitä nauttimassa auringosta ja raittiista ulkoilmasta.
Joutoaikaa on entistä enemmän, olihan sitä toki aiemminkin, mutta nyt tuntuu, kuin olisi tuplaten. Seinät eivät vielä ole ahdistaneet ja kaatuneet päälle. Sen verran olen kuitenkin ulkoillutkin, että välillä on kummasti helpottanut. Tietokoneella tulee kuitenkin istuttua enemmän kuin laki sallii. Televion katselua yritän vähentää ja eritoten koronauutisia, joita sieltä tulee tuutin täydeltä. Katson pääuutiset ja silloin tällöin vilkaisen lehdetkin netistä. Ihmetellyt olen itsekseni sitä, etten ole vielä turvautunut runsaaseen nauhoitusmateriaaliini, jonka kaiken varata tein ajatellen toisenlaista karanteenia, joka silloin oli näköpiirissä.
Nyt kaikki lähitulevaisuuden suunnitelmat ja jopa aikataulut on nollattu. En tiedä, milloin oma suurempi lääketieteellinen operaatio tapahtuu, mutta eipä tässä hätää. Tapahtuu, kun tapahtuu ja sitten laitetaan taas kaikki aikataulut ja elämä uusiksi.
Sosiaalinen elämä on jatkunut suunnilleen ennallaan lukuunottamatta kasvokkain tapaamisia, joita ei ole ollut aikoihin. Soiteltu on ystävien ja suvun kanssa, viestitetty muillakin tavoin ja suuria ongelmia ei ole ikävän lisäksi tullut. Omia lapsia ja lapsenlapsia – vunukuoita – en tapaa kuin puhelimessa, mutta tiedän heillä olevan hyvä ja turvallista olla.
Elämä jatkuu, vaikkain hieman välillä pöllähtäneenä. Mutta aina silloin, kun pöllähdys on hieman suurempi, voin todeta ihan oikeasti – maailma näyttää tänään kauniimmalta.
nettihoukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti