Tunne historiasi – tunnet itsesi

Olen viime aikoina pysähtynyt silloin tällöin miettimään, kuinka paljon meissä asuu menneisyyttä. Ei pelkästään niitä omia elettyjä vuosia, lapsuuden muistoja ja nuoruuden kokemuksia, vaan myös jotain siitä valtavasta elämän aarrearkusta, jonka menneet sukupolvet ja tapahtumat ovat meille jättäneet. Uskon vakaasti, että oman elämän historian ymmärtäminen on avainasemassa itsensä tuntemisessa. Omat juuret, ne hetket jotka ovat muovanneet minua, ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset – ne kaikki muodostavat sen ainutlaatuisen tarinan, joka olen.

Minun oma tarinani kietoutuu vahvasti Suomen historiaan. Olen syntynyt ns. nyky-Suomessa, mutta olen Karjalan evakkojen jälkeläinen. Tämä perintö on aina ollut vahvasti läsnä elämässäni, vaikka se lapsuudessa ei aina täysin auennutkaan. Evakoiden rajut kokemukset, menetetty kotiseutu ja uuden elämän rakentaminen lähes tyhjästä vieraassa ympäristössä ovat osa perheeni ja siten myös minun identiteettini peruskerroksia. Tämä tausta on antanut minulle tietynlaisen sitkeyden ja kyvyn sopeutua muutokseen, mutta se on myös herättänyt kysymyksiä juuristani ja siitä, mihin minä oikeasti kuulun.

Tämä kysymys identiteetistä on korostunut erityisesti eläessäni ortodoksina luterilaisessa maassa. Olen kasvanut ympäristössä, jossa luterilaisuus on valtavirtana, ja ortodoksisuus on usein nähty pienenä, ehkä hieman vieraana uskontona, erikoisuutenakin. Tämä on ajoittain synnyttänyt minussa jonkinlaisen identiteettikriisin. Olenko täysin suomalainen, kun uskonperintöni poikkeaa valtaväestöstä? Miten yhdistän karjalaiset juureni, jotka ovat historiallisesti vahvasti sidoksissa ortodoksisuuteen, tähän kotimaahani ja sen luterilaiseen kulttuuriin?

Tämän pohdinnan keskellä historiaorientoituneena ortodoksisen kirkkoni historia on ollut minulle myös valtava aarre. Sen tunteminen on auttanut minua ymmärtämään oman hengellisen kotini juuria, niitä arvoja ja uskomuksia, jotka ovat ohjanneet ihmisiä vuosisatojen ajan Karjalassa ja muualla. Kirkon historia ei ole vain luettelo tapahtumista, vaan se on kertomus ihmisten kamppailusta uskonsa puolesta, pyhien elämästä ja Jumalan läsnäolosta maailmassa – kertomus, johon myös karjalaiset juureni vahvasti kytkeytyvät.

Samalla tavalla oman maani historia on ollut tärkeä ankkuri. Vaikka uskonperintöni eroaa valtaväestöstä, olen silti osa tätä kansaa. Olen kasvanut täällä, jakanut tämän maan historian ilot ja surut. Oman maan historian tunteminen auttaa minua ymmärtämään suomalaista kulttuuriamme, arvojamme ja niitä haasteita, joita esi-isämme ovat kohdanneet tässä maassa, johon myös evakkomme lopulta juurtuivat.

Eikä tarinamme suinkaan rajoitu oman maan rajojen sisäpuolelle. Olemme osa Euroopan historiaa, monimuotoista ja vaiherikasta kertomusta, joka on muokannut koko läntistä maailmaa. Euroopan historian tunteminen avartaa näkökulmaamme, auttaa meitä ymmärtämään nykyisen maailman monimutkaisia suhteita ja niitä aatteellisia virtauksia, jotka ovat vaikuttaneet meihin kaikkiin, riippumatta uskonnosta tai etnisestä taustasta.

Kun yhdistämme nämä eri tasot – oman henkilökohtaisen historiani, karjalaiset juureni ja ortodoksisen uskoni, kirkkoni historian, oman maani historian ja Euroopan historian – alamme hahmottaa laajempaa kuvaa siitä, keitä me todellakin olemme ja mistä tulemme. Historia ei ole vain pölyttyneitä vuosilukuja ja nimiä, vaan se on elävää perintöä, joka virtaa meissä jokaisessa. Se on kuin maassa kiinni olevat juurakko, joka ankkuroi meidät maahan ja antaa meille voimaa kasvaa, riippumatta siitä, missä maaperässä satumme milloinkin olemaan.

Tunne historiasi, niin tunnet itsesi. Se ei ole vain kaunis ajatus, vaan syvällinen totuus. Kun ymmärrämme menneisyyden, meillä on paremmat valmiudet ymmärtää nykyisyyttä ja rakentaa tulevaisuutta, sovittaen yhteen eri identiteettimme ja löytäen oman paikkamme tässä monimuotoisessa maailmassa. Se auttaa meitä arvostamaan perintöämme, oppimaan menneistä virheistä ja vaalimaan niitä arvoja, jotka ovat osoittautuneet ajattomiksi. Historia on peili, josta voimme katsoa itseämme syvemmältä ja löytää vastauksia kysymyksiin, joita emme tienneet edes kysyä, löytäen samalla rauhan oman monimuotoisen identiteettimme kanssa.

 

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com