Elokuvasta tuttu ”Mielensäpahoittaja” elää yhä vahvana sosiaalisessa mediassa. Minäkin voisin sanoa hieman ”mieleni pahoittaneeni” yrittäessäni vuosia ylläpitää ja valvoa joitain ortodoksisia some-sivustoja Se alkaa nyt tuntua hankalalta. Olenkin jo vuosien varrella sulkenut muutamia sivustoja enemmän tai vähemmän äkillisesti, mutta aina joku on jatkanut edellisen kaaduttua.
Seuraavat ajatukseni tästä aiheesta eivät ole yleistä, tutkittua tietoa, vaan omia kokemuksiani – niin hyviä kuin huonojakin.
Ensimmäiset askeleet ja foorumin aika
En muista tarkalleen, milloin avasimme ensimmäisen Ortodoksi.netin some-sivuston. Se ei ollut Facebook-sivu, vaan silloin puhuttiin foorumista, jota minä ja muut moderaattorit valvoimme.
Foorumin alkuajat olivat melko mukavaa aikaa. Ihmiset arvostivat kanavaa, jossa saattoi vaihtaa mielipiteitä ja esimerkiksi kirkkoon liittymistä harkitsevat saattoivat saada tietoa ortodoksisista asioista. Valitettavasti sinnekin eksyi tyypillisiä ”änkyröitä”, jotka alkoivat vähitellen koetella sietokykyä. Nämä henkilöt olivat usein itseään täynnä, kaikkitietäviä ja omasta mielestään lahjakkaita, laukoen omia mielipiteitään täytenä totuutena toisista ja heidän ajatuksistaan välittämättä.
Muutamien foorumivuosien aikana opin nopeasti tunnistamaan nämä ”änkyrät”. Syntyi myös vastareaktio, jonka myötä aloitimme pohdinnan, miten heidät voitaisiin poistaa foorumilta ilman suurta draamaa. Tuolloin suomalainen some-keskustelukulttuuri oli kuitenkin mielestäni jo ajautunut jonkinlaiseen kaaokseen, jopa epäonnistumiseen.
Tapa, jolla suomalaiset olivat oppineet käyttämään internetiä ja sen foorumeita, oli nurinkurinen. Se ei opettanut oikeanlaista some-keskustelukulttuuria tai -tapoja, vaikka suomalaiset yleisesti ottaen osasivatkin käyttäytyä kohteliaasti. Tietysti joukossa oli aina niitä, joille normaali käytös oli hankalampaa, mahdollisesti erilaisten sairauksien vuoksi.
Ongelmien kasvu ja sivustojen sulkemiset
Kun keskustelufoorumeille ja some-palstoille alkoi tulla yhä enemmän ihmisiä, oli selvää, että joukossa oli monia neurokirjon ihmisiä tai muita käyttäytymisongelmaisia. Älykkyystason ollessa usein normaali tai jopa korkea, ongelmat tällaisilla alkoivat ilmetä voimakkaasti.
Näiden ”änkyröiden” vuoksi jouduimme sulkemaan ensin keskustelufoorumin. Myöhemmin, kun perustimme uusia some-sivuja esimerkiksi Facebookiin, niitäkin jouduttiin ajoittain sulkemaan keskustelun muuttuessa mahdottomaksi. Jossain vaiheessa tuli mahdolliseksi poistaa häiritseviä keskustelijoita tai estää heidän pääsynsä sivustolle. Tämä ei tuntunut hyvältä, mutta se oli välttämätöntä keskustelukulttuurin säilyttämiseksi. Mielipiteet sananvapauden rajoittamisesta ja keskustelukulttuurin parantamisesta jäivät jokaisen omaksi pohdittavaksi.
Useita keskustelusivustoja piti lopulta sulkea, koska ylläpitäjien ja moderaattoreiden kärsivällisyys ei riittänyt jatkuvaan riitelyyn. Oli parempi lopettaa sivusto kuin ryhtyä laajaan estämiseen ja poistamiseen.
Uudet sivustot ja muuttuva keskustelukulttuuri
Tämä tilanne johti uusien some-keskustelusivustojen syntyyn muiden toimesta. Niiden keskustelukulttuuri vaihteli asiapitoisista aina riitelyyn ja loukkausten heittelyyn, mikä hajotti keskustelijat eri ryhmiin. Kirkon omat keskusteluryhmät vetivät luonnollisesti eniten osallistujia, mutta samalla vapaaehtoisten ryhmien loputtua keskustelujen monimuotoisuus väheni. Kirkon ryhmät ovat usein sidoksissa tiukkoihin virallisiin kantoihin, eivätkä ne välttämättä käsittele vaikeita aiheita.
Jotkut keskusteluryhmät kuitenkin kukoistivat monipuolisuudellaan. Uudeksi ongelmaksi nousi keskustelijoiden ikääntyminen ja heidän mahdollisesti puutteelliset tietotekniset taidot, mikä johti heidän muuttumiseensa hiljaisiksi ”näytteenkatsojiksi”.
Samaan aikaan aiemmin aktiiviset ”loanheittäjät” olivat ehkä hieman varovaisempia, mutta jatkoivat samankaltaista negatiivista käytöstä, etsien syyllisiä ja levittäen uudenlaista, omaa ”oikeampaa” ortodoksisuutta perinteisen tilalle.
Huonot tavat tarttuivat, ja monet eivät edes hakeutuneet asiallisille keskustelusivuille, joissa sellaista käytöstä ei suvaittu. Tämä osaltaan johti keskustelukulttuurin kapenemiseen ja vaikeiden aiheiden välttelyyn.
En tiedä, kuinka yleisiä nämä havaintoni ovat kaikissa muissa (ei-ortodoksisissa) some-keskusteluryhmissä, mutta tiedän, että joissakin ryhmät ovat lakanneet toimimasta riitelyn ja henkilökohtaisten hyökkäysten vuoksi. Emme siis ole kai ainutlaatuisia näiden ortodoksisten keskusteluryhmiemme kanssa.
Oma väsymys ja tulevaisuuden suunnitelmat
Oman kohdallani vuosia kestänyt turhautuminen ja ajatukset lopettamisesta alkavat ehkä nyt viimein saavuttaa päätepisteensä. Haluan todella irtaantua näistä puuhista ja vanheta rauhassa, vaikka olenkin pitänyt sivujen ylläpitämisestä. Minun on nyt mietittävä tarkkaan, mihin suuntaan ohjaan jäljellä olevan aktiivisuuteni sosiaalisessa mediassa ja mahdollisilla muilla nettisivuilla.
Aion kuitenkin jatkaa toimittamista omilla, poikieni ja miniäni kanssa perustamillamme sivuilla, ortodoksisella tietosivustolla www.ortodoksi.net.
Tämä sivusto on ollut toiminnassa jo yli 20 vuotta, perustimme sen 2000-luvun alkuvuosina. Sivuston sisältämä ortodoksinen tieto on suureksi osaksi pysyvää, vaikka ihmiset ympäriltä vaihtuisivatkin. Sivuja ja niiden tyyliä voi uudistaa, mutta ortodoksinen perustieto ei juurikaan muutu. Koska ikääntymiseni tuo erilaisia fyysisiä rajoituksia, katson viisaammaksi vetäytyä monista toimista. Uusia, pitkäjänteisiä vapaaehtoisia ei ole odottamassa jonoksi asti. Sydämeni palaa kuitenkin edelleen Suomen ensimmäiselle ja yhdelle Euroopan ensimmäisistä ortodoksisista tietosivustoista: Ortodoksi.netille – niin kauan kuin elän.
Käy katsomassa: https://www.ortodoksi.net/index.php/Etusivu
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti