 |
| Pyhän lähteen tšasouna Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen kirkon vieressä. (kuva © Hannu Pyykkönen) |
Elämme aikaa, jota leimaa syvä jakautuneisuus. Uutiset täyttyvät sodista, ihmishenkien menetyksistä Ukrainassa, Israelissa ja lukemattomissa muissa konfliktipesäkkeissä ympäri maailmaa. Vastakkain tuntuvat olevan jyrkät ideologiat, uskonnot ja poliittiset näkemykset. Miksi? Mikä saa ihmiset tarttumaan aseisiin ja aiheuttamaan sellaista tuhoa ja kärsimystä?
Tähän kysymykseen etsiessäni vastauksia, mieleeni palasi tarina Vasojärven luostarista, kun laitoin luostarista yhden kuva Fb:n etsivulleni.
Tämä syrjäinen, Karjalan sydämessä sijaitseva pyhä paikka on kokenut vuosisatojen saatossa uskomattoman määrän tuhoa ja uudelleenrakentamista. Sen kohtalo Neuvostovallan aikana on karua luettavaa. Luostari suljettiin, sen pyhyys häväistiin. Munkkiveljestö kohtasi julman lopun kirkon seinustalla, vain yksi houkaksi tekeytynyt jäsen säästyi. Luostarin muurit revittiin, kivikirkko muutettiin ravintolaklubiksi ja puukirkko voimistelusaliksi. Jopa ammuttujen munkkien hautapaikalle rakennettiin tanssilava.
 |
| Hautausmaan päälle rakennetun tanssilavan sijalle pystytetty Venäjän kaikkien uusmarttyyrien muistolle pyhitetty tšasouna. (kuva © Hannu Pyykkönen) |
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Vasojärvi tuhottiin. Jo 1600-luvulla ruotsalaiset ja puolalaiset hävittivät puurakenteisen luostarin surmaten igumeni Dorofein ja seitsemän veljestön jäsentä. Mutta luostari nousi tuhkasta, elpyi 1800-luvulla ja koki uuden kukoistuksen 1800-luvun lopulla pyhän Johannes Kronstadtilaisen tuella.
Silti, Neuvostovallan aika iski Vasojärveen armotta. Sen lisäksi, että luostari häväistiin, sen naapuriin syntyi Interposelok-niminen kylä, jonne houkuteltiin amerikansuomalaisia sosialismin aatteen siivittämänä. Stalinin vainojen vuosina hekin kokivat hirvittäviä kohtaloita. Talvisodan aikana luostarin alue toimi suomalaisten mm. Hyrsylän mutkasta kotoisin olleiden siviilivankien leirinä, jossa olot olivat epäinhimilliset. Myöhemmin alueella toimi nuorisorikollisten vankila ja mielisairaala.
Vasta Neuvostoliiton romahdettua luostari palautettiin kirkolle vuonna 1992. Nunnat aloittivat vaivalloisen kunnostustyön, ja myöhemmin luostari palasi munkkiluostariksi. Hajotetut muurit rakennettiin uudelleen, kirkot saivat uusia kupoleita ja kellotornin. Hautausmaan päälle rakennettiin tšasouna uusmarttyyrien muistolle.
Vasojärven tarina on raaka muistutus siitä, kuinka ideologiat, poliittiset järjestelmät ja ihmisten välinpitämättömyys voivat tuhota pyhää, rikkoa yhteisöjä ja aiheuttaa valtavaa kärsimystä. Se on kertomus menetyksestä, häväistyksestä ja lopulta myös uudelleenrakentamisesta ja toivosta.
Mutta kysymys jää kaihertamaan: olemmeko me oppineet mitään tästä kaikesta? Katsoessamme Ukrainan, Gazan tai minkä tahansa muun konfliktin runtelemaa aluetta, näemmekö Vasojärven kohtalon varjon? Ymmärrämmekö, kuinka helposti ideologiat voivat sokaista ja johtaa tuhoon? Opimmeko koskaan arvostamaan rauhaa, ymmärrystä ja ihmisarvoa yli kaiken muun?
Vasojärven kivetkin voisivat kertoa tarinaa siitä, kuinka viha voi tuhota, mutta myös siitä, kuinka usko ja yhteisö voivat rakentaa uudelleen. Toivon hartaasti, että jonain päivänä ihmiskunta oppii tämän läksyn ilman, että yhä uusien Vasojärvien kohtalot toistuvat.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Lue lisää Vasojärven luostarista:
https://www.ortodoksi.net/index.php/Vasojärven_luostari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti