Joskus muuaman vuoden menneisyydessä tuli istuttua noitakin kokouksia ja istuntoja kokousedustajan ja sivistysvaliokunnan puheenjohtajan paikallakin ja siksi voin aivan hyvällä syyllä sanoa, että kahvin ryystäminen nyt kokousta katsellessa, mukavassa nojatuolissa istuen, kaikessa rauhassa, oli huomattavan mukavampaa fyysisten olosuhteiden ja miksei tarjoilunkin osalta. Välillä olin niissä aiemmissa ”oikeissa” kokouksissa niin puhki, että jouduin pyytämään – ollessani sivistysvaliokunnan puheenjohtajana – varapuheenjohtajaa vetämään joitain kokouksia ja minä lepäsin sen aikaa.
En voi kuitenkaan edelleenkään kehua istuntojen sisältöjä. Valitettavasti pitää yhä sanoa, ettei muutaman vuoden aikana ole paljoakaan kehitetty asioiden käsittelyä tai pitäisikö se sanoa: edustajat eivät ole kehittyneet asioita käsittelemään juohevasti ja tehokkasti etukäteisseminaarista huolimatta. Yhä edelleen asioiden käsittely junnaa samoja polkuja, samat henkilöt käyvät puhumassa puhujanpöntössä ja suurin osa vaikenee – vaikkei kuvasta sitä näkynyt – oletan, että ilmeisesti silmät ymmyrkäisenä. Mutta hyvä tietysti, että edes pari, kolme käy puhumassa.
Kokouksen kulkua haittaa historiasta johtuva rasite: kokouksen muodot on kopioitu luterilaisesta hallintokulttuurista ja mm. Eduskunnasta kaikkine täysistuntoineen, lähetekeskusteluineen sun muine kommervenkkeineen. Se on lian jäykkää meininkiä ortodoksisen, synodaalisen kirkon toiminnalle.
Nostan kunnioituksesta hattua vanhalle kokouskollegalleni Eskolle, joka oli mahtava poikkeus maallikkokokousedustajien joukosta. Kävi puhumassa tärkeän asiansa jämäkästi, tarkasti eriteltynä ja huolellisesti valmistatuneena. Keitä sitten olivat muut puhujat? Pääasiassa eteläsuomalaisia edustajia, niitä samoja, jotka yleensäkin aina käyvät puhumassa, oli sitten sanottavaa tai vaikka sitten toistamassa edellisen edustajan juuri kertomat asiat uudestaan, siis kuten edellä mainitiin, kertomassa samat asiat uudestaan ja vielä kerran kertomassa uudestaan. Sen lisäksi huomiota herätti muiden piispojen aktiivisuus puhujina. Tuollaista ei paljoa ennen nähty. Mutta se on vain hyvä asia, näin pitääkin olla.
Suurta myötähäpeää tunsin jälleen kerran kokouksen papiston ja maallikkojen puheenjohtajia valitessa – jälleen valinta kohdistui molempien kohdalla samaan eteläsuomalaiseen seurakuntaan ja muun maan seurakuntien edustajien katsellessa varmaankin (en sitä oikeasti nähnyt telkkarista) hämmentyneinä seinille. Kertonee sekin jotain edustajistamme.
Muiden kokousasioiden kohdalla ei mitään ihmeempiä ”fiboja” tullut, ne etenevät melko sujuvasti valiokuntiin. Joitain kohtia kuitenkin ihmetelin. Listalla oli uuden ja upean kirkon oman kasvatuksen ja opetuksen verkkosivustoston tulevaisuus. Sivustohan – nimeltään Ortodoksisto (osoitteessa: https://www.ortodoksisto.fi) – julkaistiin näköjään oivallisesti juuri kokouksen alla, jotta edustajat voisivat tutustua siihen lähemmin ja sitten päättää sen kohtalosta.
Aiheesta pidettiin kaksi ihan hyvää ja myönteisesti asiaa eteenpäin vievää puheenvuoroa, mutta ihmettelyä – ainakin minussa – on herättänyt, miksi tämän tapeellisen ja hyvän sivuston avaamisesta ei ole tiedotettu mitään kirkon omilla nettisivuilla.
Sekä arkkipiispa, että monet kokousedustajat tähdensivät omissa puheenvuoroissaan – siis muitakin asioita koskevissa – että lapset ja nuoret ovat tärkeä osa kirkkomme tulevaisuutta ja se on sitä työtä, jolla turvaamme kirkon tulevaisuuden. Sitä ei pidä jättää hunningolle eikä hoitamatta. Meillä on maassamme suuri joukko asiaan ”vihkiytyneitä” ja osaavia ihmisia, ortodoksisen uskonnon opettajia, jotka osaavat tämänkin työn. He tietävät, mitä tehdä ja miten. Heillä on se tarvittava pedagoginen osaaminen, he tuntevat opetusalan parhaiten. Heitä pitää tässä työssä tukea ja asiaa ei saa viedä heiltä mihinkään sensuurin alaiseen, ahdasmieleiseen ja näköalattomaan kirkon muuhun osastoon. Tätä tehtävää ja tällaisia asioita varten kirkolla on oma koordinaattori Sirpa, joka osaa hommansa ja tietää tässä kirkollisessa ”politbyroossa” ehkä parhaiten, miten asiaa tulee hoitaa eteenpäin.
Tekninen ja eritoten tietotekninen osaaminen on aina ostettavissa, vaikka kirkon piiristä toki löytyy senkin alan osaajia ja niukkoja käytössä olevia rahoja ei siksi tarvitse syytää kirkon ulkopuolelle. Kirkon omilla, siis kirkon työssä tai opetustyössä olevien tämän lajin osaajilla on ostopalveluihin verrattuna yksi mahtava ja suurempi etu – he tuntevat myös Kirkon ja oman uskomme, ortodoksisuuden. Siksi näitäkin omia osaajia on syytä kuunnella tarkalla korvalla ja toteuttaa kentällä opettavien toiveita ja osaamista. Lisäksi se tulee pitkän päälle halvemmaksi, kun ei tarvitse yhtenään ostopalvelujen kautta paikata osaamattomien jälkiä tälläkään saralla, joita niitäkään he eivät näköjään tunne eivätkä osaa.
Mielenkiinnolla seuraan kokouksen etenemistä ja jos jaksan, kommentoin lisää täällä. Siksi tuossa otsikossa on merkintä 1/x eli eka blogijuttu x määrästä, jota en nyt siis tiedä. Huomenna menen hoitamaan terveyttäni sairaalaan ja yritän palata sieltä jossain vaiheessa entistä ehompana katselemaan taas telkkaria.
elämänmatkaaja ja entinen kokousedustaja muinaisuudesta
nettihoukka@gmail.com
