17.10.21

Valamon nunnat, osa 1 /4

Tarinan synty

Lienen perinyt joitain mielenkiintoisia tai ainakin hyödyllisiä ominaisuuksia vanhemmiltani, isältäni Viktorilta ja äidiltäni Siiri Johannalta. He olivat omalla – ainakin nyt jälkeenpäin ajatellen viehättävällä – tavalla erilaisia. Toisella oli jalat tukevasti maassa, toisella kenties hieman irti. Toinen teki realistiselta pohjalta tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä, toinen, tämä tunteellisempi eli ajoittain haaveissakin tai joissain sellaisissa maailmassa, joita eivät kaikki aina ymmärtäneet. Isä oli kauppias, joka joutui pakenemaan sodan seurauksena kotiseudultaan ja äiti, joka oli aito "aboriginaali tuupovaaralainen", paikkakuntalainen, auttoi isääni kaupassa.

Lienen perinyt molemmilta noista ominaisuuksista jotain. Isäni mielenkiintoa elämään, historiaan ja todellisuuteen, totuuden etsintään, äitini haaveita, unien näkökykyä ja elämistä toisenlaisessakin todellisuudessa, jossa pikkulinnut kävivät kertomassa läheisten ihmisten kuolemasta kotini ikkunan takana koputtelemalla.

Nätäkin asoita pohdin, kun ryhdyin työstämään aikaisin sunnuntaiaamuna tuota otsikon asiaa: Valamon nunnia. Jo pelkästään noissa kahdessa sanassa on jo iso ristiriita todellisuuden ja haaveiden kanssa. Valamo merkitsee maskuliinisuutta, nunna feminiinisyyttä. Valamo on miesten paikka, nunna on nainen. Mutta kumpikin tarkoittaa kuitenkin jollakin tavalla kilvoittelua, kenties askeettista elämää.

Törmäsin tuohon ilmaukseen ”Valamon nunna” muutama vuosi sitten ja pidin sitä alkuun virhetulkintana: ei Valamossa, miesluostarissa, nunnia voinut olla, ajatuksessa pitää olla joku virhe. Mutta eipä ollutkaan! Oli olemassa Valamon nunnia tai ainakin ihmisiä, jota nimitettiin Valamon nunniksi.

Palaan vielä lyhyesti tuohon alkujuontoon. Tällaisten blogijuttujeni synty tapahtuu minulla usein aamuyöllä, kenties juuri siinä ädiltäni perimässä haavemaailmassa ja usein ne pyrkivät yllättävän vahvasti esille unissa tai valveunissa, kirjoitettavaksi, esilletuotavaksi. Niin tämäkin, jota kirjoitan tässä eräänä sunnuntaiaamuna aamun "todellisuudessa" ja sitä edeltäneen aamuyön jonkin asteisesta unesta ensin herättyäni.

Olin siis ”törmännyt” tuohon nimitykseen jo aiemmin, mutta hylännyt sen silloin mahdottomana jonnekin. Kyselin toki asiasta joiltakin, joiden oletin tietävän asiasta jotain. Ja loput sitten kuvittelin, arvailin ja maalasin valmiiksi omien kokemuksieni ja mielikuvieni avulla. Ja nyt ajattelin kirjoittaa siitä. Tämä kirjoitus ei edusta mitään akateemista, empiiristä tutkiskelua, vaan on puhtaasti omaa pohdiskeluani. Kirjoitustyyliä, josta kaikki eivät tietämäni mukaan pidä. Mutta se ei asiaa haittaa!

Reilut sata vuotta sitten 1910-luvun loppupuoliskolla tapahtui Venäjällä vallankaappaus, tšaarin valta vaihtui bolševikkien valtaan. Kirkollisuus ja uskonnollisuus koki kovia kommunismin jyrätessä ja useita ihmisiä kuoli uskonsa vuoksi marttyyreina. Heistä monia on kanonisoitu nyttemmin ns. uusmarttyyreiksi.

Valamon luostari sijaitsi silloin mantereesta eristeyllä Laatokan saarella ja se oli silloin oikeastaan täysin venäläinen luostari, vaikka Karjalassa sijaitsikin. Valamo oli monille suosittu pyhiinvaelluspaikka, jossa vuosittain vieraili suuri joukko ortodokseja ja toki muunkin uskoisia. Myös vallankumouksen aikoihin, jolloin kerrotun mukaan siellä oli joukko ihmisä eräänlaisella luostarikierroksella, pyhiinvaelluksella luostarista toiseen.

Heidän matkansa pysähtyi, kun viestit sekasorrosta ja kristittyjen vainoista tulivat tiedoksi myös Valamoon. Joukossa oli joitain naisia, joille kerrottiin, ettei olisi turvallista palata vaikkapa Pietariin keskelle taisteluja ja sekasortoa. Mitä ilmeisimmin näistä naisista muodostui sitten se joukko, joita myöhemmin kutsuttiin Valamon nunniksi.

Laatokan Valamon luostari oli tuohon aikaan jokseenkin varakas yhteisö, joka kyllä pystyi majoittamaan joukon hädässä olevia ihmisiä tiloihinsa. Luostarissa oli hotelli ja muitakin majoitustiloja ja työtä tehtäväksi suurellekin joukolle. Niinpä ainakin osa naisista, jotka eivät uskaltaneet palata kotiseudulleen, jäi tekemään normaaleja tuonaikaisia ”naisten töitä”: pesulaan, keittiöön, siivoukseen, karjanhoitoon, jne. ruokapalkalla.Tuonaikaisessa venäläisessä yhteiskunnassa tuollaisten töiden tekeminen ei kaiketi suuremmin säikäyttänyt ns. tavallisia ihmisiä, joille nuo työt olivat jollain tavalla varmasti tuttuja. Ja tähän ”tavallisten ihmisten” joukkoon nuokin naiset todennäköisesti kuuluivat, sillä rikkaat tai aateliset olivat kyllä osanneet pitää puoliansa ja liueta maisemista ennen kriisiä.

Ongelmaksi asia alkoi sitten laajemmin kenties muodostua silloin, kun nuoret naimaikäiset naiset juuttuivat luostariin pitemmäksi aikaa, kun kenties oli alkuun arvailtu. Vallankumous ei poistunutkaan ja yhteiskunta muuttui melkolailla erilaiseksi kuin aiemmin. Toinen ongelma lienee ollut luostarin veljestö ja sen suhtautuminen näihin naisiin.

jatkuu ...
Hannu Pyykkönen
elämänkulkija
nettihoukka@gmail.com


P.S. Mikäli sinulla on jotain lisätietoja tai kuvia aiheesta, kerro niistä ihmeessä minullekin, lähettämällä viesti tai kuva allekirjoituksen ohessa olevaan sähköpostiosoitteeseen tai kommentoimalla tätä blogia tämän sivun alaosassa.

HAP

Seuraava osa:

"Vain miehille"

on julkaistu. Pääset lukemaan sitä klikkaamalla tuota ylempänä olevaa värillistä linkkiä.

Ei kommentteja: