Viime aikoina on tapahtunut paljon poliittisella saralla ja etenkin ”rapakon takana”. Itseäni politiikka ei varsinaisesti suuremmin kiinnosta, mutta nyt se on saanut siellä sellaisia muotoja, että on ilmiselvästi ryhtynyt hieman kiinnostamaankin. Ja siinä ohessa olen minäkin ihmetellyt ihmettelemistään, millaisia ihmisiä oikein Amerikassa asuukaan.
Tänä aamuna jälleen aamuyöstä, kun uni oli kevyttä ja mielikuvitus pääsi laukkaamaan, pohdin tuota trumpismin syvintä olemusta ja miten se sopisi ortodoksisuuteen. No – eihän se sovikaan, mutta kunhan pohdiskelin.
En tiedä onko tuota termiä trumpismi mitenkään avattu, mitä se tarkoittaakaan. Luulen, että tällä hetkellä se tarkoittanee monenlaisia yksilöllisiä asioita riippuen pitkälti ihmisen omasta katsontakannasta ja arvomaailmasta. Niin on varmaan minullakin. Minulle Trump oli melkeinpä alusta alkaen pahanlaatuinen häirikkö ja mielestäni täysin suuren maan presidentiksi sopimaton, jonka toilailuja siedettiin aivan liian kauan. Maassa, jota aiemmin pidin jopa sivistyneenä. Mutta eipä asiaa minulta onneksi kysytty, kun hänet tehtävään valittiin.
Siksi on varmaan mukava ihan vain huvikseen maalailla jonkinmoisella pensselillä trumpistista ortodoksisuuttakin. Mitä sekin sitten lienee? No – minäpä kerron.
Minusta trumpismiin liittyviä asioita ovat mm. narsismi, valehtelu tai ainakin osatotuuksien laukominen ja asioiden vääristeleminen, faktojen, tosiasioiden sivuuttaminen omien tarkoitusperien vuoksi, salaliittoteoriat ja vaikkapa jonkun asian esille työntäminen ennen muita, tyyliin ”Amerikka ensin”, joka ei sitten kuitenkaan tarkoita sitä, mitä nuo sanat tarkoittavat, vaan enemmänkin "minä ensin".
Noista lähtökohdista yritän lähestyä myös termiä trumpistinen ortodoksiosuus. Sitä harrastavat mielestäni siis tyypit, joille on ominaista laukoa osatotuuksia ortodoksisuudesta, kirkollisia asioita sekoitettuna osittain valheisiin, osittain omiin huonoihin kokemuksiin, pettymyksiin kirkosta tai vaikka ihan vain omasta elämästä ja ihmisistä ja ajaa tällä tavalla – eräänlaisiin salaliittoteorioihin vedoten – omia asioitaan, omaa etuaan.
Ortodoksiset trumpistit ovat minusta kuin raakkuvia variksia langalla, tai nykyaikaisesti, näyttöruudun ääressä, jossa ne raakkuen odottavat, että joku heidän ei-pitämänsä kirkollinen tyyppi tekee jotain väärin tai edes hutiloiden tai että heidän edustamansa yhteisö tai mikä tahansa kirkkoon tai heidän vihaamiinsa ihmisiin liittyvä organisaatio, epäonnistuu, törttöilee tai tekee vaikka konkurssin. Siis ajattele: myös oma kirkko, jossa he ovat kuka enemmän, kuka vähemmän aktiivisina jäseninä. Oma, monelle rakas kirkko, joka on perustettu ihmisten pelastuksen apuvälineeksi, valjastetaan nyt vihan, kaunan, pätemisen ja koston välineeksi. Toki näin on tapahtunut lukuisia kertoja ihmiskunnan ja kirkon historiassa, mutta silti ...
Heti sellaisen törttöilyn tai vaikka poikkinaisen sanan sanomisen tapahduttua joku muutamista päällikkövariksista rääkäisee ja muut yhtyvät tuohon heidän mielestään ”kauniiseen” lauluun. Sillä ei ole väliä onko asia oikeasti niin, riittää, kun se näyttää muka väärältä toiminnalta tai edes oudolta. Ihmetellään oikein ”ortodoksisella asiantuntijajoukolla” asiaa ”ympäri ämpäri”, kunnes joku ryhmään kuulumaton kertoo hieman vaivihkaa, ja osin tuloksetta, että ovat tainneet varikset ymmärtää väärin, asiahan on ihan toisin.
Tällaisia ortodoksisia trumpisteja on alkanut esiintyä sosiaalisessa mediassa joka puolella. Kenellä on pontimena suuren ja ihmeellisen naapurimaan kritiikitön ihailu, toimiminen hyväntahtoisena hölmönä, kenellä katkeroituminen jonkin etnisen ryhmän ihmisiin ja järjestöön, jossa ei ole päässyt sanomaan omaa "painavaa" asiaansa tai tullut valituksi "kultapossukerhoon". Joku on pettynyt oikeinuskovaan kirkkoonkin ja sen naiviuteen. Joku hakee revanssia, joku kenties jotain muuta.
Some on väline, jossa tällaiset trumpistit saavat helposti äänensä kuuluville. Mutta onneksi maassamme on ihmisiä, joilla on vielä tolkkua jäljellä kaiken koronakriisin keskelläkin. Tosin jotkut heistä valitettavasti kuuluvat tässä yhteydessä – mikäli toimintaa verrattaisiin vaikka koulukiusaamiseen – joko niihin hiljaisiin hyväksyjiin tai niihin syrjään vetäytyjiin, jotka eivät uskalla trumpistien pelon ja turpiin saamisen uhan alla avata suutaan ja sanoa: ”Keisarilla ei ole vaatteita!”
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
Tänä aamuna jälleen aamuyöstä, kun uni oli kevyttä ja mielikuvitus pääsi laukkaamaan, pohdin tuota trumpismin syvintä olemusta ja miten se sopisi ortodoksisuuteen. No – eihän se sovikaan, mutta kunhan pohdiskelin.
En tiedä onko tuota termiä trumpismi mitenkään avattu, mitä se tarkoittaakaan. Luulen, että tällä hetkellä se tarkoittanee monenlaisia yksilöllisiä asioita riippuen pitkälti ihmisen omasta katsontakannasta ja arvomaailmasta. Niin on varmaan minullakin. Minulle Trump oli melkeinpä alusta alkaen pahanlaatuinen häirikkö ja mielestäni täysin suuren maan presidentiksi sopimaton, jonka toilailuja siedettiin aivan liian kauan. Maassa, jota aiemmin pidin jopa sivistyneenä. Mutta eipä asiaa minulta onneksi kysytty, kun hänet tehtävään valittiin.
Siksi on varmaan mukava ihan vain huvikseen maalailla jonkinmoisella pensselillä trumpistista ortodoksisuuttakin. Mitä sekin sitten lienee? No – minäpä kerron.
Minusta trumpismiin liittyviä asioita ovat mm. narsismi, valehtelu tai ainakin osatotuuksien laukominen ja asioiden vääristeleminen, faktojen, tosiasioiden sivuuttaminen omien tarkoitusperien vuoksi, salaliittoteoriat ja vaikkapa jonkun asian esille työntäminen ennen muita, tyyliin ”Amerikka ensin”, joka ei sitten kuitenkaan tarkoita sitä, mitä nuo sanat tarkoittavat, vaan enemmänkin "minä ensin".
Noista lähtökohdista yritän lähestyä myös termiä trumpistinen ortodoksiosuus. Sitä harrastavat mielestäni siis tyypit, joille on ominaista laukoa osatotuuksia ortodoksisuudesta, kirkollisia asioita sekoitettuna osittain valheisiin, osittain omiin huonoihin kokemuksiin, pettymyksiin kirkosta tai vaikka ihan vain omasta elämästä ja ihmisistä ja ajaa tällä tavalla – eräänlaisiin salaliittoteorioihin vedoten – omia asioitaan, omaa etuaan.
Ortodoksiset trumpistit ovat minusta kuin raakkuvia variksia langalla, tai nykyaikaisesti, näyttöruudun ääressä, jossa ne raakkuen odottavat, että joku heidän ei-pitämänsä kirkollinen tyyppi tekee jotain väärin tai edes hutiloiden tai että heidän edustamansa yhteisö tai mikä tahansa kirkkoon tai heidän vihaamiinsa ihmisiin liittyvä organisaatio, epäonnistuu, törttöilee tai tekee vaikka konkurssin. Siis ajattele: myös oma kirkko, jossa he ovat kuka enemmän, kuka vähemmän aktiivisina jäseninä. Oma, monelle rakas kirkko, joka on perustettu ihmisten pelastuksen apuvälineeksi, valjastetaan nyt vihan, kaunan, pätemisen ja koston välineeksi. Toki näin on tapahtunut lukuisia kertoja ihmiskunnan ja kirkon historiassa, mutta silti ...
Heti sellaisen törttöilyn tai vaikka poikkinaisen sanan sanomisen tapahduttua joku muutamista päällikkövariksista rääkäisee ja muut yhtyvät tuohon heidän mielestään ”kauniiseen” lauluun. Sillä ei ole väliä onko asia oikeasti niin, riittää, kun se näyttää muka väärältä toiminnalta tai edes oudolta. Ihmetellään oikein ”ortodoksisella asiantuntijajoukolla” asiaa ”ympäri ämpäri”, kunnes joku ryhmään kuulumaton kertoo hieman vaivihkaa, ja osin tuloksetta, että ovat tainneet varikset ymmärtää väärin, asiahan on ihan toisin.
Tällaisia ortodoksisia trumpisteja on alkanut esiintyä sosiaalisessa mediassa joka puolella. Kenellä on pontimena suuren ja ihmeellisen naapurimaan kritiikitön ihailu, toimiminen hyväntahtoisena hölmönä, kenellä katkeroituminen jonkin etnisen ryhmän ihmisiin ja järjestöön, jossa ei ole päässyt sanomaan omaa "painavaa" asiaansa tai tullut valituksi "kultapossukerhoon". Joku on pettynyt oikeinuskovaan kirkkoonkin ja sen naiviuteen. Joku hakee revanssia, joku kenties jotain muuta.
Some on väline, jossa tällaiset trumpistit saavat helposti äänensä kuuluville. Mutta onneksi maassamme on ihmisiä, joilla on vielä tolkkua jäljellä kaiken koronakriisin keskelläkin. Tosin jotkut heistä valitettavasti kuuluvat tässä yhteydessä – mikäli toimintaa verrattaisiin vaikka koulukiusaamiseen – joko niihin hiljaisiin hyväksyjiin tai niihin syrjään vetäytyjiin, jotka eivät uskalla trumpistien pelon ja turpiin saamisen uhan alla avata suutaan ja sanoa: ”Keisarilla ei ole vaatteita!”
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti