Syitä rajan laittomaan ylittämiseen olen pohtinut edellisessä blogijutussani. Siitä ei ole oikeastaan aivan täyttä varmuutta. Hänen ns. oma narratiivinsa oli, että hän haluaa mennä töihin Venäjän kirkon palvelukseen ja velipojan arvelu sen sijaan oli, että hän meni hakemaan Neuvostoliitosta sodan jälkeen sinne pakolla takaisin vietyä naisystäväänsä Taisiaa. Niin tai näin – joka tapauksessa pm Johanneksen aikeet eivät toteutuneet, vaan vankilan tai oikeammin vankileirin, gulagin, portti kolahti ja TT Juha Riikosen (JR) väitöskirjan mukaan tuomio oli 15 vuotta.
Johanneksen paluusta takaisin Suomeen on myös kerrottu eräänlaisia sankaritarinoita. Erään tarinan mukaan hän oli kainalosauvojen kanssa hoippunut rajalle, ylittänyt rajan ja päästyään Suomen puolelle heittänyt kainalosauvat menemään ja sanonut, että nyt saa ”nuo kaverit” (kainalosauvat) mennä menojaan ja kävellyt hyväkuntoisena itse perille ilman sauvoja.
Tarinassa lienee joitain osia ihan tottakin, sillä vankileirillä ollessaan hän ilmeisesti oman kertomansa perusteella – Suomeen palaamisensa jälkeen Supon (Suojelupoliisin) kuulusteluissa – kertoi yrittäneensä paeta vankileiriltä. Hänet saatiin kuitenkin kiinni ja häntä oli sittemmin pahoinpidelty niin, että hän sai kertomansa mukaan jonkilaisen vamman. Vamman vuoksi hän sai käyttöönsä kainalosauvat ja niiden käytön vuoksi hän sitten oli jossain määrin vapautettu rankimmista työtehtävistä vankileirillä. Nuo pahamaineiset vankileirithän (gulagit) olivat eräänlaisia pakkotyöleirejä, joissa käytettiin vankeja ilmaisena orjatyövoimana erilaisten valtion suunnitelmien ja monenkirjavien viisi-vuotis-suunnitelmien toteuttamiseen. Silti tämän selvityksen edetessä olen pikkuhiljaa alkanut epäillä lähes kaikea hänen antamiaan ”virallisia” selvityksiä ja luulen, että tuossa vamman määrittelyssäkin oli jonkin verran ”extralisää”.
Varsinaisia oikeita sotavankeja oli alettu palauttaa melko pian sodan päätyttyä 1945, mutta kaikista neuvostoliittolaisten väitteistä huolimatta, melkoinen osa vangeista jäi silloin vielä Neuvostoliittoon, josta heitä sitten tipotellen palautettiin ilmeisesti aina vuoteen 1954-55 saakka. Supon kuulustelupöytäkirjojoista päätellen pm Johannes eli Pekka Matsi palautettiin Suomeen elokuussa 1955.
JR kirjoittaa väitöskirjassaan, että Suomeen palattuaan Johannes Matsia kuulusteltiin Vainikkalassa ja Helsingissä Supon toimesta. Kuulustelupöytäkirjoissa hän kuvaa kohtaloitaan Neuvostoliitossa, mistä hän antoi selvityksen myös arkkipiispa Hermanille. Hän itse piti Neuvostoliittoon lähtemistä pitkälti arkkipiispan syynä. Tuo katkeruus jatkui hänellä kauan vielä paluun ja ulkomaille oleskelunkin aikana ja hän usein kirjeessään sukulaisille purki tuota katkeruutta arkkipiispa Hermania ja Suomea ja tietysti Suomen ortodoksista kirkkoa kohtaan. JR kirjoittaa väitöskirjassaan, että Neuvostoliiton vankileireiltä Suomeen palannut pappismunkki Johannes hakeutui ensin Konevitsan luostariin Keiteleen Hiekkaan. Ortodoksinen kirkollishallitus ei kuitenkaan hyväksynyt Matsia palvelukseen ja kielsi häneltä jumalanpalvelusten toimittamisen. Kirkollishallitus uhkasi myös turvautua virkavaltaan, jollei pappismunkkia saada muulla tavoin pois luostarista Keiteleeltä. Kaikki tämä kertoi pahasti solmuun menneistä väleistä pm Johanneksen ja ortodoksisen kirkon hallinnon välillä.
Niinpä Johannes pyysi arkkipiispalta uuden erokirjan 13.10.1955 ja muutti Ranskaan venäläisen emigranttikirkon palvelukseen.
 |
| Pappismunkki Johanneksen 1959 sukulaisilleen lähettämä joulukortti. (Kuva.: Tuula Iljinin kokoelmasta) |
Seuraaava elonmerkki Johanneksesta löytyy hänen kummipojalleen Suomeen lähettämästä joulukortista, joka oli lähetetty Ranskasta paikalsta nimeltä Rozay-en-Brie. Se sijaitsee vajaan 50 km päässä Pariisista länsi-kaakkoon. Kortiin hän on kirjannut nimemsä ranskalaisittain Jean-Peter Matsiksi. Katkeruus kokemaansa kohtaan välittyy yhä tuohon korttiin laittamastaan tekstistä. ”Kiitos Jumalalle kun pääsin lähtemään pois käärmeenpesästä”.
Korttiin merkityssä asuinosoitteessaan sijaitsi ”Paroisse de Rozay et des Environs” eli Rozayn ja sen lähialueen seurakunnan tiloja. Nykyisin Googlen mukaan talossa on ainakin taitelijoiden toimipiste ja muuta toimintaa.
 |
| Pappismunkki Johanneksen asuinositteessa sijaitsee Google Mapsin mukaan nykyisin mahdollisesti taiteija-ateljee. (Kuva: Google Maps) |
Seuraava elonmerkki löytyy vuodelta 1959 ja silloinkin joulukortista, joka oli tullut paikkakunnalta nimeltä Colombelles, joka on kunta Calvadosin departementissa. Paikka sijaitsee noin 5 km päässä Caen kaupungista itä-koilliseen. Sieltä löytyy ortodoksinen emigranttikirkko nimeltä Église Orthodoxe Saint-Serge et Saint-Vigor eli Pyhien Sergiuksen ja Vigorin ortodoksinen kirkko. Ainakin tällä hetkellä ko. kirkko kuulunee Ranskan metropoliittakunnan (Métropole grecque orthodoxe de France) alaisen Sainte Marie de Paris et Saint Alexis d’Uginen (eli Pyhän Maria Pariisilaisen ja Aleksis Uginealaisen) vikariaatin ja siis ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Mikä lie ollut tilanne silloin 1950-luvulla? Kirkon sivujen mukaan kirkko on ollut sodan jälkeen jokatapauksessa venäläisten emigranttien kirkko, joka alkuaan Venäjän vallankumouksen jälkeen lienee kuulunut hiippakuntaan, joka koostui alun perin seurakunnista, jotka olivat olleet Venäjän valkoisen emigranttipiispa Eulogius Georgijevskin (Евло́гий, syntyisin Vasily Semyonovich Georgiyevsky / Васи́лий Семёнович Гео́ргиевский, [1868-1946]) hallinnon alaisia. Mutta jo 1930-luvulla se liittyi Konstantinopolin patriarkaattiin. Ranskan ortodoksien historia sen jälkeen on ollut varsin vaikeasti hahmotettavaa.
 |
| Johanneksen Colonbellesin osoitteessa sijaitsee yhä Pyhän Sergiuksen kirkko (Kuva: Google Maps) |
Seuraava elonmerkki on syyskuussa 1960 sukulaiselle Suomeen lähetetystä kirjeestä, joka löhtöpaikka oli Le Creusot, itäisessä Ranskassa melko lähellä Sveitsin rajaa. Paikkakunnalla on Église Saint-Alexandre-Nevsky eli Pyhän Aleksanteri Nevskin ortodoksnen kirkko. Pm Johanneksen kirjessä oli mukana kuva toisesta kirkosta, joka sijaitsi kauempana Le Creusotista, Belfortissa, edelleen Ranskassa, mutta melkein Sveitsin suuren kaupungin Baselin vieressä. Belfordissa sijaitsi L'église orthodoxe de la Sainte-Résurrection-du-Christ eli Kristuksen Pyhän ylösnousemuksen ortodoksinen – ainakin silloin vielä venäläinen – kirkko. Toimiko hän sielläkin, ei vielä ole selvinnyt. La Creusotin kirkon hallinnon kohdalla on merkintä vuodelta 2022: Archevêché des églises orthodoxes de tradition russe en Europe occidentale eli suomeksi suunnilleen Venäjän ortodoksisten kirkkojen arkkihiippakunta Länsi-Euroopassa, joka koostuu useista Venäjän ortodoksisista seurakunnista eri puolilla Länsi-Eurooppaa. Kirkollinen tilanne Ranskassa on edelleen hieman sekava ja kirkon tai seurakunnan suuntautuminen joko Moskovaan tai Konstantinopoliin ilmeisesti vaihtelee suuresti.
 |
| Le Crausotin kirkko sisältä nykyään. (Kuva ko. seurakunnan sivuilta ja alakuva Google Maps)) |
Tällä hetkellä käytössäni olevan kirje- ja korttimateriaalin perusteella minulla ei vielä ole muuta tietoa pappismunkki Johanneksen oleskelusta Ranskassa, kuin mitä edellä olen kirjoittanut. Mahdollisesti hän eli ja vaikutti muuallakin. Minulla ei myöskään ole vielä tietoa siitä, milloin ja missä hän mahdollisesti kuoli, ja mihin hänet on haudattu. Hautakivestä on tarinan mukaan olemassa valokuva, joka olisi kuvattu aivan jostakin muualta, kuin edellä mainituista paikoista. Mutta kuva ei ainakaan vielä ole löytynyt. Myöskään ei vielä ole selvinnyt pappismunkki Johanneksen yhteys useissa eri tarinoissa olevaan ranskalaiseen kaupunkiin nimeltä Nizza, jossa hänet on kuvattu Nizzan kuuluisan kirkon, Cathédrale Orthodoxe Saint-Nicolas de Nice eli venäläisen Pyhän Nikolaoksen katedraalin rappusilla munkin asussa.
 |
| Pappismunkki Johannes Nizzassa venäläisen
Pyhän Nikolaoksen katedraalin rappusilla (Kuva: Maria Matsin kokoelmista)
|
 |
| Kuva Nizzan katedraalin rappusilta 2020-luvulta. Vertaa edelliseen kuvaan - sama paikka. (Kuva: osasuurennos / Wikipedia) |
Oma arvaukseni on, että oheisen tälläkin sivulla nähtävän kuvan mukana syntynyt kertomus, narratiivi, siitä että pappismunkki Johannes olisi ollut tuon komean katedraalin kirkkoherra tai edes pappi, ei liene mahdollista. Kun nyt tätä selvitystä tehdessäni olen tutkinut niitä kirkkoja ja seurakuntia, joissa pappismunkki Johannes oli palvellut, ei ole mielestäni mitenkään mahdollista, että hän olisi päässyt piispan kirkon, katedraalin, papiksi.
 |
| Nizzan Pyhän Nikolaoksen katedraali (Kuva: Wikipedia) |
Paikkakuntien ja kirkkojen perusteella sanoisin mieluummin, että Johannes oli pienten maalaiskaupunkien ja maalaisseurakuntien pappi sellaisilla Ranskan laajoilla alueilla, minne venäläiset emigrantit ensin Venäjän vallankumouksen jälkeen ja myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen emigroituivat Venäjältä tai oikeammin Neuvostoliitosta.
Väiteelle, että pm Johannes olisi ollut Ranskassa ns. uniaattikirkon eli paavin vallan alla olevan, itäistä riittiä noudattavan kreikkalaiskatolisen kirkon palveluksessa, en ole löytänyt mitään todisteita.
Kevään 2024 aikana minulla on mahdollisesti vielä lisää materiaalia tutustua pm Johanneksen kirjeenvaihtoon suomalaisten sukulaistensa kanssa. Saan tuon materiaalin käyttööni vasta myöhemmin keväällä ja palaa silloin asiaan, jos ja kun sieltä löytyy lisää tietoja Johanneksen Ranskan ajalta. Alustavasti tiedossa on ainakin yksi paikkakunta lisää, missä pm Johannes on vaikuttanut. Samalla seuraavassa ko. aihetta käsittelevässä blogijutussa julkaisen ennen julkaisemattomia kuvua Johanneksesta.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Tämä on toistaiseksi kevääseen asti viimeinen pm Johannesta käsittelevä blogijuttu. Seuraava tai seuraaavat ilmestyvät mahdollisesti kevään 2024 aikana.
Jos haluat aloittaa koko sarja lukemisen esimmäisestä jutustra aloita sivulta:
https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/neroja-vai-konnia.html
ja jatka sitten tähän viimeiseen aina sivun lopussa olevan seuraavan jutun linkin kautta.
Viimeinen blogiartikkeli, joka sisältää keväällä 2024 läpikäydyn uusimman kirjemateriaalin mukanaan tuomaa tietoa ja uusia ennen julkaisemattomia kuvia pm Johanneksesta julkaistaan siis materiaalin käsittelyn jälkeen myöhemmin.
Tähän tulee aikanaan linkki artikkelin valmistuttua:
OSA VII
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti