Viime päivät ovat kummasti muuttuneet edellisistä erilaisemmiksi poikkeustilan edetessä ja mielten kuumetessa ja paniikin kasvaessa. Kun vielä jokin aika sitten olimme kunniakkaasti ansiotyömme päätökseen saattaneita seniorikansalaisia, nyt meistä on alkanut tulla koronakriisin ohessa ihan jotain muuta. Joillekin riesa, joillekin joku muu piiloon laitettava ongelma.
Saatan nyt tälläkin kirjoituksellani – kuinka ollakaan jälleen – loukata jotkuta, jonka tekstejä olen lueskellut ja hän havaitsee mahdollisen yhteyden. Mutta ei kannata suuttua, kirjoitan silti …
Viime blogissani kirjoitin meistä koronarikollista, silloin tosin vielä lainausmerkeissä. Nyt en enää laita lainausmerkkeihin. Nyt meistä on jo osin kollektiivisestikin tehty kurittomia, riesallisia, muut terveemmät ja kauniimmat, tuottavammat käyttäytymisellämme tappavia itsepäisiä vanhuuden höppänöitä. Hallitus tosin koko ajan puhuu yhä meidän suojelemisesta, mutta sekin alkaa kohta kuulostaa oudolta. Eiko muita suojellaan, vain meitä. Vai onko kyse suojella muita meiltä.
Aika rankkaa tekstiä on saanut netistä lukea meistä yli seitsenkymppisistä, massiivisesta riskiryhmästä, mummeleista ja papparaisista, jotka emme välitä mistään turvamääräyksistä ja toisista ihmisistä. Hortoilemme kaupungilla tauteja etsien ja sitten niitä muihin tartuttaen. Huh! Olemme tien tukkoina keppeinemme ja köntystelyinemme ja ihmetellään, miksi emme loju kotona sängyissä, miten me voimme vielä olla vapaita, irti.
Kun kaikkea tuollaista tekstiä, mitä ehkä aika moni on jostain jo nänyt ja suhteuttaa sen nykyisiin vanhustenhoitomenetelmiin moderneissa täyteen buukatuissa ja vajaalla henkilökunnalla toimivissa hoitokodeissa ja vanhusten taloissa, en enää pidä niin suurina ihmeenä ja yllättävinä uutisina niitä aiemmin mediasta lukemiani tietoja vanhusten lähes heitteillejätöistä ja huonosta hoidosta ja jopa kuolemista, joita tuo ”hoito” pahimmillaan on aiheuttanut.
Jos olen ymmärtänyt oikein joitain tekstejä, meidän pitäisi niissä todella harvoissa tilanteissa, jolloin meidät joidenkin mukaan voi laskea ulos, kulkea rivakasti maski päällä rykimättä, yskimättä ja huohottamatta käsineet kädessä ja pää käärittynä erilaisiin rätteihin. Ja mikäli emme usko, sakko kouraan. Meitä kehotetaan ottamaan vastuuta – vastuuta. Huh!
Onneksi ihan kaikki eivät ajattele ja toimi noin, Ja pitää vielä sanoa, että onneksi nuokin, jotka noin ajattelevat ja toimivat noin, tulevat kerran olemaan vanhuksia.
Hannu
nettihoukka
Saatan nyt tälläkin kirjoituksellani – kuinka ollakaan jälleen – loukata jotkuta, jonka tekstejä olen lueskellut ja hän havaitsee mahdollisen yhteyden. Mutta ei kannata suuttua, kirjoitan silti …
Viime blogissani kirjoitin meistä koronarikollista, silloin tosin vielä lainausmerkeissä. Nyt en enää laita lainausmerkkeihin. Nyt meistä on jo osin kollektiivisestikin tehty kurittomia, riesallisia, muut terveemmät ja kauniimmat, tuottavammat käyttäytymisellämme tappavia itsepäisiä vanhuuden höppänöitä. Hallitus tosin koko ajan puhuu yhä meidän suojelemisesta, mutta sekin alkaa kohta kuulostaa oudolta. Eiko muita suojellaan, vain meitä. Vai onko kyse suojella muita meiltä.
Aika rankkaa tekstiä on saanut netistä lukea meistä yli seitsenkymppisistä, massiivisesta riskiryhmästä, mummeleista ja papparaisista, jotka emme välitä mistään turvamääräyksistä ja toisista ihmisistä. Hortoilemme kaupungilla tauteja etsien ja sitten niitä muihin tartuttaen. Huh! Olemme tien tukkoina keppeinemme ja köntystelyinemme ja ihmetellään, miksi emme loju kotona sängyissä, miten me voimme vielä olla vapaita, irti.
Kun kaikkea tuollaista tekstiä, mitä ehkä aika moni on jostain jo nänyt ja suhteuttaa sen nykyisiin vanhustenhoitomenetelmiin moderneissa täyteen buukatuissa ja vajaalla henkilökunnalla toimivissa hoitokodeissa ja vanhusten taloissa, en enää pidä niin suurina ihmeenä ja yllättävinä uutisina niitä aiemmin mediasta lukemiani tietoja vanhusten lähes heitteillejätöistä ja huonosta hoidosta ja jopa kuolemista, joita tuo ”hoito” pahimmillaan on aiheuttanut.
Jos olen ymmärtänyt oikein joitain tekstejä, meidän pitäisi niissä todella harvoissa tilanteissa, jolloin meidät joidenkin mukaan voi laskea ulos, kulkea rivakasti maski päällä rykimättä, yskimättä ja huohottamatta käsineet kädessä ja pää käärittynä erilaisiin rätteihin. Ja mikäli emme usko, sakko kouraan. Meitä kehotetaan ottamaan vastuuta – vastuuta. Huh!
Onneksi ihan kaikki eivät ajattele ja toimi noin, Ja pitää vielä sanoa, että onneksi nuokin, jotka noin ajattelevat ja toimivat noin, tulevat kerran olemaan vanhuksia.
nettihoukka
1 kommentti:
Täyttä asiaa puhut, Hannu! Monta kertaa olen miettinyt itsekin, nyt 69-vuotiaana, että milloinkahan koittaisi aika, jolloin meitä seniorikansalaisia arvostettaisiin siten kuin itse opimme nuorina arvostamaan ikäihmisiä. Toki valtiovallan corona-toimenpiteet miusta ovat ihan ok ja paikallaan, mutta monien alle 70-vuotiaiden kommentit etenkin somessa näyttävät ent. viestinnän ammattilaisen eli miun silmissäni lähes rasistisilta. Tervehtien ja pysyhän terveenä! Toivoo Eija Räsänen
Lähetä kommentti