Olen toiminut nyt jo kohtuullisen pitkän nettielämäni aikana monenlaisen sivuston ylläpitäjänä ja ns. moderaattorina. Moderaattorihan on Wikipedian mukaan
Olen ollut mukana sekä perustamassa että lopettamassa monia tällaisia sivuja. Useimmat niistä ovat liittyneet jotenkin uskontoon ja erityisesti ortodoksisuuteen. Onpa sivusto melkein minkä ideologian alainen sivusto tahansa, vaikka siis ortodoksinen, eivät ihmiset siellä paljoakaan poikkea valtavirrasta. Samanlaisia räyhääjiä löytyy joka sivustolta. Mutta onneksi siellä on myös mukavia ihmisiä mukana – ja kaiken lisäksi useimmat ovat sellaisia.
Joskus kuitenkin sivuille eksyy ihmisiä, joilla mitä ilmeisimmin on jonkilaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Heistä saattaa pahimmillaan olla todella pitkäaikainen riesa, jos sen niin ottaa. Itse muistan eräänkin "mirjamin", joka aikanaan riehui eräällä ylläpitämälläni, nyt jo lopetetulla foorumilla jonkin aikaa ja erään toisen (naispuolisen) ylläpitäjän huomautettua häntä kärkevästi rumista sanoistaan ja poistettuani hänet sitten kokonaan foorumilta, hän riehui ja toisinaan yhä vielä – muutamia vuosia noiden tapahtumien jälkeen – riehuu eräällä suomalaisella "suolipalstalla" ja kantaa kaunaa tuolle riveistämme jo aikaa sitten poistuneelle naisylläpitäjälle ja siinä ohessa meille kaikille ortodokseille ja siinä ohessa ilmeisesti jollekin entiselle itäsuomalaiselle heilalleenkin.
Joskus tuntuu, kuin joillekin olisi ilmeisesti melkein jonkinlainen elämäntapa olla enemmän tai vähemmän aggressiivisesti poikkiteloin hieman joka asiassa, jollekin se aivan selvästi on erilaisten oman elämän paineiden purkukanava. Paineet ovat voineet syntyä niin omasta henkilökohtaisesta elämästä, pettymyksistä, vastoinkäymisistä kuin myös vaikka työelämän paineista tai tietysti, kuten jo edellä kirjoitin, sairaudesta. Olipa syy mikä tahansa, se useimmiten on varsin ärsyttävää, eivätkä minun mielestäni tuollaiset keskustelusivut ole suinkaan mitään mielenterveystyön jatkoja. Niiden varsinainen tarkoitus on ihan toisenlainen.
Siksi olen omaksunut – ainakin niillä sivuilla, joita itse moderoin tai ylläpidän – melko tiukan linjan. Ensimmäisestä selvästi – minun mielestäni – räyhäämisestä, turhasta panettelusta, rasismista, etnisten ryhmien syrjimisestä tai morkkaamisesta jne. annan joko julkisesti varoituksen, niin että kaikki sen näkevät tai pistän sitten vain itselleni muistiin. Seuraavasta varoituksesta sitten poistan räyhääjän tai väärin toimineen joksikin aikaa pois sivustolta. Yleensä sen suuremmin selittelemättä. Asia kun ei selittelyllä muuksi muutu.
Moderaattorina olen omaksunut silloin jonkinlaisen "nettidiktaattorin" aseman ja annan joskus kovankin saamani "miksi-kritiikin" valua selästäni kuin veden hanhen selästä. Jos ei miellytä, voi siirtyä vaikka sinne "suolipalstalle". Karua, mutta totta.
En suinkaan sitten ilmoita, että tervetuloa taas sivuille, vaan henkilö joko itse havaitsee asian (leppymiseni) ja liittyy taas sivustolle tai sitten loukkaantuu niin syvästi, että jää kokonaan pois. Usein en suinkaan itke tällaisten perään, vaikka joskus olisi hänelle itselleen ja hänen omalle ”kasvulleen” paljon parempi olla toki ryhmässä. Mutta mitäpä tällekin aina voi!
Pari kolme tuollaista tilapäistä poistoa sivuston ryhmästä aiheuttaakin sitten jo vakavammat seuraukset. Sen jälkeen moni sivu tarjoaa ylläpidolle vaihtoehdon ”estä” eli henkilö ei enää voi edes yrittää liittyä sivustolle. Tämä vaihe saattaa kestää sitten kauankin, mutta yleensä aina jossain vaiheessa puran eston ja henkilö voi halutessaan taas koettaa kepillä jäätä. Toki on olemassa sellaisiakin trolleja, jotka lentävät heti ensimmäisen viestin jälkeen ja estoa ei pureta koskaan. Niitäkin on toki tullut vastaan tällä bittimaailman ihmeellisillä poluilla.
Tätä työtä tehdessäni olen useampaan otteeseen ihmetellyt, millaiseksi onkaan mennyt nykyinen keskustelukulttuuri tässä laajalle levinneessä, lähes räjähtäneessä somessa – sosiaalisessa mediassa. Pääsääntöisesti en pidä siitä tyylistä, jota siellä laajalti ilmenee: vihapuhetta, negatiivisuutta ja loan heittoa toisten silmille, räyhäämistä, "besserwisserointia", nolaamista, töykeää ylimielisyyttä ja toisten aivan turhaa aliarvioimista, jne. Hyvä media on tuollaisella toiminnalla melkein pilattu, mutta silti minäkin siellä yhä rimpuilen. Toivottavasti en useinkaan kuitenkaan syyllisty itse siihen, mistä nyt tässä muita moitin.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
”internetissä käytävän keskustelun asiallisuutta valvova henkilö, joka toimii ylläpitäjän apulaisena. Moderaattoreita on chateissa, keskustelualueilla ja eri sivustoilla. Moderaattori on yleensä chatin tai keskustelufoorumin aktiivinen jäsen, jolle voidaan myöntää moderaattorin oikeudet. Moderaattorin tehtäviin kuuluu valvoa sitä, että käytävän keskustelun sisältö vastaa kyseisen keskustelun kriteerejä, sääntöjä ja että se yleensäkin pysyy hyvän maun ja netiketin mukaisena. Tarvittaessa moderaattori voi sensuroida keskustelijan viestejä tai antaa porttikiellon eli niin sanotun bannin huonosti käyttäytyvälle käyttäjälle. Moderaattorit pitävät kurissa myös mahdollisen spämmin, jota toisinaan keskustelufoorumeille ja chatteihin ilmestyy”.Siis varsinainen sheriffin tehtävä, joka vaatii tekijältään lähes lehmän hermot. Keskustelupalstat ja monet muut somen sivut ovat joillekin ihmisille pelkästään pahan olon purkamiskanavia. Joillekin ne taas ovat pätemisen paikkoja ja jollekin – etenkin uskontoon liittyvillä sivuilla – jonkinlaisen julistamisen ja evankelioimisen paikkoja etenkin meille ns. mukamas vääräuskoisille. Onneksi suurimmalle osalle, usein myös onneksi niille aktiivisimmille osallistujille, ne ovat vain tieto- ja tiedon saantikanavia oman elämänpiirin alueelta.
Olen ollut mukana sekä perustamassa että lopettamassa monia tällaisia sivuja. Useimmat niistä ovat liittyneet jotenkin uskontoon ja erityisesti ortodoksisuuteen. Onpa sivusto melkein minkä ideologian alainen sivusto tahansa, vaikka siis ortodoksinen, eivät ihmiset siellä paljoakaan poikkea valtavirrasta. Samanlaisia räyhääjiä löytyy joka sivustolta. Mutta onneksi siellä on myös mukavia ihmisiä mukana – ja kaiken lisäksi useimmat ovat sellaisia.
Joskus kuitenkin sivuille eksyy ihmisiä, joilla mitä ilmeisimmin on jonkilaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Heistä saattaa pahimmillaan olla todella pitkäaikainen riesa, jos sen niin ottaa. Itse muistan eräänkin "mirjamin", joka aikanaan riehui eräällä ylläpitämälläni, nyt jo lopetetulla foorumilla jonkin aikaa ja erään toisen (naispuolisen) ylläpitäjän huomautettua häntä kärkevästi rumista sanoistaan ja poistettuani hänet sitten kokonaan foorumilta, hän riehui ja toisinaan yhä vielä – muutamia vuosia noiden tapahtumien jälkeen – riehuu eräällä suomalaisella "suolipalstalla" ja kantaa kaunaa tuolle riveistämme jo aikaa sitten poistuneelle naisylläpitäjälle ja siinä ohessa meille kaikille ortodokseille ja siinä ohessa ilmeisesti jollekin entiselle itäsuomalaiselle heilalleenkin.
Joskus tuntuu, kuin joillekin olisi ilmeisesti melkein jonkinlainen elämäntapa olla enemmän tai vähemmän aggressiivisesti poikkiteloin hieman joka asiassa, jollekin se aivan selvästi on erilaisten oman elämän paineiden purkukanava. Paineet ovat voineet syntyä niin omasta henkilökohtaisesta elämästä, pettymyksistä, vastoinkäymisistä kuin myös vaikka työelämän paineista tai tietysti, kuten jo edellä kirjoitin, sairaudesta. Olipa syy mikä tahansa, se useimmiten on varsin ärsyttävää, eivätkä minun mielestäni tuollaiset keskustelusivut ole suinkaan mitään mielenterveystyön jatkoja. Niiden varsinainen tarkoitus on ihan toisenlainen.
Siksi olen omaksunut – ainakin niillä sivuilla, joita itse moderoin tai ylläpidän – melko tiukan linjan. Ensimmäisestä selvästi – minun mielestäni – räyhäämisestä, turhasta panettelusta, rasismista, etnisten ryhmien syrjimisestä tai morkkaamisesta jne. annan joko julkisesti varoituksen, niin että kaikki sen näkevät tai pistän sitten vain itselleni muistiin. Seuraavasta varoituksesta sitten poistan räyhääjän tai väärin toimineen joksikin aikaa pois sivustolta. Yleensä sen suuremmin selittelemättä. Asia kun ei selittelyllä muuksi muutu.
Moderaattorina olen omaksunut silloin jonkinlaisen "nettidiktaattorin" aseman ja annan joskus kovankin saamani "miksi-kritiikin" valua selästäni kuin veden hanhen selästä. Jos ei miellytä, voi siirtyä vaikka sinne "suolipalstalle". Karua, mutta totta.
En suinkaan sitten ilmoita, että tervetuloa taas sivuille, vaan henkilö joko itse havaitsee asian (leppymiseni) ja liittyy taas sivustolle tai sitten loukkaantuu niin syvästi, että jää kokonaan pois. Usein en suinkaan itke tällaisten perään, vaikka joskus olisi hänelle itselleen ja hänen omalle ”kasvulleen” paljon parempi olla toki ryhmässä. Mutta mitäpä tällekin aina voi!
Pari kolme tuollaista tilapäistä poistoa sivuston ryhmästä aiheuttaakin sitten jo vakavammat seuraukset. Sen jälkeen moni sivu tarjoaa ylläpidolle vaihtoehdon ”estä” eli henkilö ei enää voi edes yrittää liittyä sivustolle. Tämä vaihe saattaa kestää sitten kauankin, mutta yleensä aina jossain vaiheessa puran eston ja henkilö voi halutessaan taas koettaa kepillä jäätä. Toki on olemassa sellaisiakin trolleja, jotka lentävät heti ensimmäisen viestin jälkeen ja estoa ei pureta koskaan. Niitäkin on toki tullut vastaan tällä bittimaailman ihmeellisillä poluilla.
Tätä työtä tehdessäni olen useampaan otteeseen ihmetellyt, millaiseksi onkaan mennyt nykyinen keskustelukulttuuri tässä laajalle levinneessä, lähes räjähtäneessä somessa – sosiaalisessa mediassa. Pääsääntöisesti en pidä siitä tyylistä, jota siellä laajalti ilmenee: vihapuhetta, negatiivisuutta ja loan heittoa toisten silmille, räyhäämistä, "besserwisserointia", nolaamista, töykeää ylimielisyyttä ja toisten aivan turhaa aliarvioimista, jne. Hyvä media on tuollaisella toiminnalla melkein pilattu, mutta silti minäkin siellä yhä rimpuilen. Toivottavasti en useinkaan kuitenkaan syyllisty itse siihen, mistä nyt tässä muita moitin.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti