Heräsin aamulla tai oikeastaan aamuyöllä 3-4 aikaan kilinään ja kolinaan. Yöllä oli taas satanut lunta ja auraustraktori herätti minut jälleen normaalia aikaisemmin. Tai sitten se ei ollut traktori, vaan jokin muu minun sisälläni, joka vaan herätti minut ja käski istumaan läppärin taakse ja kirjoittamaan.
Tällaisia tapahtumia on ollut elämässäni viime vuosina enemmän kuin koskaan aiemmin. Ei minulla työssä ollessani kovinkaan usein tullut mieleeni kirjoittaa jotain tällaista. Enemmän se oli sitä, että minun piti lukea paljon monenlaisia asiakirjoja ja selvityksiä ja tuottaa itse samanlaisia. Nykyisin tilanne on muuttunut ja minulle on selvästi tullut tarve kirjoittaa oikeita asioita.
Toisinaan näitä pohtiessani tulee mieleen, mitkä ovat ne syyt, jotka saavat minut tällaiseen "moodiin" – kirjoittamistilaan. Aivan pelkällä kyökkipsykologiallakin lienee selvää, että menneen päivän – ja ehkä pidemmänkin ajan tapahtumilla – on suurikin vaikutus niihin uniin, joita yöllä näen. Etenkin jos nuo tapahtumat ovat vaikuttavia joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.
Aika ajoin nuo tapahtumat tai sitten jotkut muut minulle vielä tuntemattomat seikat ovat aiheuttaneet mm. sellaisia reaktioita, että olen kirjoittanut vaikkapa Jerusalemissa jalkaisin käyneestä suutari Simeon Tuiskusta tai Neuvostoliiton vankileireilta papiksi Ranskaan menneestä salmilaisesta pappismunkki Johanneksesta, joista en koskaan aiemmin ollut kuullut mitään, ja joita en millään tavalla ole tuntenut, ja jotka ovat ihan oikeasti eläneet joskus lähimenneisyydessä. Mutta silti minun on pitänyt kirjoittaa heistä jotain blogijuttuja. Miksi? Sitä en tiedä.
Viime yönäkin näin taas unta, jonka yhä muistan. Touhusin monenlaista jonkun epämääräisen sirkuksen kanssa. En ihan varmaksi osaa sanoa, johdinko tuota sirkusta, vai olinko osa työntekijöistä. Oletan, että jollakin tavalla johdin, koska jouduin antamaan jollekin taholle selvityksiä ihmisistä. Mukana oli ainakin yksi vanha venäläinen nainen, jonka nimi oli vielä aamulla muistissa. Hänen nimensä oli Maria Neva. Mitä hän teki sirkuksessa, oli minulle aamulla hieman epäselvä. Tätä kirjoittaessani epäilin, että hän oli kenties ennustajaeukko. En tiedä, oliko. Saattoi olla trapetsitaiteilijakin.
Varmasti monenlaisilla edellisen illan ja edellisten päivien tapahtumilla on oma vaikutuksensa uniini. En vain osaa useinkaan yhdistää, millainen tuo vaikutus on. Kun pohdin, mitä tuollaisia asioita voisi olla tapahtunut, sieltä löytyy varmasti monenlaista. Hyvä monikymmenvuotinen ystäväni kuoli joulupäivänä. Toinen ystäväni, entisen kollegani vaimo ja ihminen, joka oli samassa työpaikassa kuin minä, on saattohoidossa.
Myönteisistä kokemuksista viime päiviltä voisi mainita vaikka joulun, joka taas kerran oli vanha kunnon joulu. Ns. vanha klaani eli laajennettu perheemme oli koolla Lappeenrannassa. Jopa nuorimmaiseni, joka näihin aikoihin tapaa olla töissä jossain kaukana ulkomailla, oli tullut kanssamme joulunviettoon Ateenasta ja Milanosta.
Vunukkani – lapsenlapseni – olivat totuttuun tapaan ihania ja niin kovin erilaisia toisiinsa verrattuna. Kumpikin joko itketti tai nauratti minua, mutta hyvällä tavalla. D itketti, kun hän antoi minulle joululahjaksi kirjan, jonka nimi on ”Isoisä – kerro minulle”. Se on siis kirja, joka minun tulee täyttää ja antaa takaisin täynnä muistojani elämäni varrelta. Toinen vunukkani J antoi minulle lahjaksi muutaman sentin paksuisesta oksasta leikatun ja halkaistun, noin 5 cm pitkät hiotut puupalaiset, joilla voin tarvittaessa lyödä rytmiä ja viihdyttää itseäni, kun minulla on pitkästyttävä olo. Näin hän kertoi lahjaa antaessaan.
Kaksi ihanaa teiniä ja niin erilaista ihmistä. Toinen taiteellinen, tarinoita, ideoita ja mielikuvitusta täynnä oleva tyttö. Ja toinen nörtti, kielitaitoinen, osaava insinöörityyppi. Mutta kuitenkin niin samanlaisia ihastuttavia ja rakastettavia nuoria ihmisiä.
Näillä kaikilla myönteisillä kuin myös kielteisillä tapahtumilla on varmasti oma osuutensa minun uniinikin. Myönteiset asiat vahvistavat itsetuntemustani ja kielteiset asiat tuovat lähemmäksi jotain ehkä epätoivoa tai muuta sellaista asiaa. Oma vanhuuteni ja vaivaisuuteni muistuttavat myös aika ajoin omasta kuolemastani. Sekään kun ei varmasti ole kovinkaan kaukana.
Toisinaan uniini tavalla tai toisella vaikuttaa myös vaikkapa joku elokuva, jonka edellisenä iltana olen katsonut. Se voi olla elokuva tai dokumentti tai melkeinpä mikä vain, joka aiheuttaa erilaisia tunteita – myönteisiä tai kielteisiä. Olen usein sanonut vunukoilleni, että ukki on sellainen television ja elokuvien katselija, että jopa uutisia tai säätä katsellessani saatan itkeä jotain asiaa ihan kyynelehtien. Joskus tuo herkkä kyynelehtiminen on minulle jopa kiusallista ja jopa noloa, mutta en mahda sille mitään. Sellainen minä olen.
Kun nyt aamulla pohdin sitä, mitä tuli katsottua edellisenä iltana: puolalaista upeaa elokuvaa muistinsa menettäneestä aivokirurgista, joka viidentoista vuoden ajan etsii tytärtään. Sattuman tai ehkä kenties Kohtalon ohjaamana tämä mies – muistinsa ja perheensä menettätyt, tyttären isä – operoi hankalissa maalaisolosuhteissa myllyssä, alkeellisin välinein, tieämättä kenet leikkaa, tyttärensä kallovamman ja pelastaa hänen henkensä.
Tuota elokuvaa katsoessani minä – jokin aika sitten oppimani sanonnan mukaan – ”pesin oikein kunnolla sieluni puhtaaksi”, siis itkin oikein kunnolla. Elokuvalla lienee ollut oma vaikutuksensa uneeni, kuten myös sillä, että eilen nuorimmaisenit taas lähti työntekoon ulkomaille – nyt Maltalle.
Jos en lie työ- ja ruuhkavuosinani jaksanut olla hirveän huolehtivainen isä lapsilleni, niin olen kai nyt sitten eläkevuosinani sellainen. Otanko sitten takaisin jotain aiemmin menetettyä vai mitä tämä lie, mutta edelleen huolehdin tai ainakin kannan huolta lapsistani – sitä tosin heille kertomatta. Näin, vaikka molemmat alkavat kohta lähestyä viittäkymmentä vuotta. Tuota huolehtimista kuvaa minun usein hokemani sanonta, että ”kyllä se elämäni tästä helpottaa, kunhan lapset pääsevät vanhainkotiin, niin siellä hoitotädit sitten niistä huolehtivat”.
Mikkelissä, 15.1.2024 klo 05:33
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti