28.11.18

KK6 – Painu pois Jack …

Siinä taisi Valamon vierellä oleva Juurikkasalmikin jäätyä kirkolliskokouksen tunnelmoidessa.
(Kuva (C) Hannu Pyykkönen)
Muistatteko Four Catsin esittämän laulun 1960-luvulta … ”painu pois Jack, sä tänne et tulla saa, et saa. Painu pois …". No, eivät ehkä nuorimmat lukijat ole kenties kuulleetkaan koko laulua, mutta meille vanhemmille se on kyllä monelle tuttu. Tänään monella tapaa samaistin itseni tuohon Jack-parkaan.

Olin kolmatta päivää samassa paikassa kuvaamassa, missä olen kuvannut jo muutamana vuonna kirkolliskokouksia. Viime vuotisella ja tämän kertaisella vierailulla minulle on annettu varsin konkreettisesti tuta, että voisin ihan hyvin painua Jackin lailla hemmettiin.

Minulla tosin on kuvaamiseen ja striimaamiseen lupa – tai oikeammin kutsu luostarin taholta ja luonnollisesti siis myös lupa, mutta myös arkkipiispan lupa kuvata suoria lähetyksiä. Arkkipiispa toimii myös kirkolliskokouksen 1. puheenjohtajana. Joku kyselikin minulta sosiaalisessa mediassa, keneltä minun olisi vielä pitänyt saada lupa. Ei varmaan keneltäkään. Kyseessä oli enemmän samaa tehtävää suorittavien omat henkilökohtaiset mielipiteet ja hieman myös muidenkin organisaatiossa työskentelevien, joiden kanssa on joskus ollut jotain sanaharkkaa ja nyt on aika ilmeisesti maksaa ”potut pottuina”. No – koska oli tarvittavat luvat, en sitten poistunut kuitenkaan.
Villit ja vapaat toimijat / toimittajat - Ari "Simeon ja Hanna"-verkkolehdestä ja blogisti itse Valamon Trapesassa kaappaamansa työtöydän ääressä.
(Kuva (C) Hannu Pyykkönen, kuvan otti munkkidiakoni Viktor)
Tämän kertaisen kirkolliskokouksen piirteisiin kuului nyt kuitenkin useampi ns. salainen istunto, salainen ja suljettu kokous, josta ajettiin pois kaikki ylimääräiset kokousedustajia ja kokouksen virkailijoita (sihteeristöä) lukuun ottamatta. Ja kun asia tuli esille, katseet ainakin ihan siinä lähellä itseäni istuvien kohdalta, kohdistuivat heti minuun ja silmistä oli luettavissa, jos ei nyt kuitenkaan ihan huulilta tullut, että ”hopi, hopi – pidähän poika kiirettä”. Se ei aina onnistunut sekunnissa, kun piti samalla nuo rensselit purkaa ja ottaa mukaansa pois salista.

Mutta nyt se on melkein ohi taas ja ihan kohtuullisestihan se kuitenkin meni, vaikka itse sanonkin. Pitkälti on syy myös omassa paksunahkaisuudessani, johon jo entisessä leiptyössäni sain tottua, eikä pienet tällaiset episodit suuremmin haitanneet. Hieman ne kuitenkin aina ahdistavat ja tekevät tilanteen ja tunnelman oudoksi ja kenties painostavaksikin.

Piispa oli tämänkin kokouspäivän puheenaihe numero yksi. Muut aiheet hieman haittasivat jälleen tämän aiheen käsittelyä, sillä ne – siis ne muut aiheet – kuuluvat ns. lakisääteisiin, pakollisiin asioihin, jotka kirkolliskokouksen pitää hoitaa kuitenkin kuntoon. Tulihan ne hoidettua, kun valiokunnat kokoontuivat todennäköisesti melkein yötä myöten, tiedä häntä.

Salissa asioista ei sitten suuremmin keskusteltu ensimmäisen päivän lähetekeskustelua lukuun ottamatta. Ja sehän onkin se paikka, missä pitää keskustella. Kyllä sielläkin joitain sellaisia kohtia oli, joka tällaista entistä "kokousnuokkujaa" harmitti, mutta eipä noille enää mitään mahda. Kenties seurakuntien kannattaisi hieman enemmän peräänkuuluttaa omien edustajiensa toimia ja kysellä, mitä he ihan oikeasti siellä tekivät muuta, kuin sanoivat muutaman kerran päivässä: paikalla.

Olo alkaa ihan oikeasti olla vanhalla miehellä se kuuluisan osuuskaupan hoitajan kaltainen, mutta onneksi uni on tullut hyvin ja nukkunut olen kohtuullisesti. Hieman tänä aamuna mietitytti herätessäni, missä olen ja miksi, mutta onneksi vielä suhteellisen nopsaan selvisivät nuokin ja saatoin vain harmitella tuuriani.
Valamon kirkko vielä kerran yhdestä kulmasta kuvattuna iltavalaistuksessa.
(Kuva (C) Hannu Pyykkönen)
Huomenna aamulla alkaa kirkossa klo 9 liturgia ja sen jälkeen siellä suoritetaan uuden Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliitan vaali. Ehdokkaita on kolme – tai niin kuin savolaiset sen sanovat: ko-lo-me. Jos eka äänestyskierroksella ei joku saa enemmän kuin puolet äänistä, kaksi eniten ääniä saanutta jatkaa toiselle kierrokselle, jonka voittaja sitten ”kruunataan” lopulta hiippakuntapiispaksi.

Edessä on ”puukkojen yö”, jonka itse aion nukkua kaikessa rauhassa ja mennä sitten aamulla kirkkoon katsomaan, mitä minä tänään saan tehdä ja mitä en ja häiritsenkö minä tälläkin kertaa jonkun mielenrauhaa olemalla mukana kirkossa, jossa minulla muuten on myös lupa olla ja kuvata.

Kirkolliskokous päättyy torstaina 29.11.2018 pidettävään piispanvaaliin ja voi olla, että torstai-iltana en oikein löydä kotona riittävästi motivaatiota kirjoittaa vielä yhtä blogijuttua. Siksi tämä saattaa olla viimeinen KK-juttu tällä kertaa, mutta viisainta kuitenkin muistaa, ettei koskaan saa sanoa ”ei koskaan” tai tässä tapauksessa ”ei enää”.

Kaikesta huolimatta kiitos matka- ja kokousseurasta, hymyillään kun tavataan. Kokouksesta kotiin päästyäni alkaa noin viikon kuluttua kohdallani taas tapahtua – jos Luoja niin suo – ja niistä tapahtumista voit halutessasi lukea ns. matkablogistani, jonka nimi on ”H@P matkalla jonnekin”. Matkan aihe on kaikesta huolimatta varsin ortodoksinen, mutta koska se on kuitenkin matkajuttu ja jos vain jaksan kirjoittaa, laitan sen tuohon matkablogiin, en tänne. Matkalta tai matkalla mahdollisesti tehdyt videot tai striimaukset laitan aikanaan näkyville Ortodoksi.netin Fb-sivuille, koska niiden aihe tulee olemaan varsin ajankohtainen ja ortodoksinen. Joten nähdään tarvittaessa niissä merkeissä.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com

Ei kommentteja: