11.8.14

Kiitos ystävyydestä!

Takana on todella täyteläinen kesä. Tai ainakin alkukesä, sillä eihän tämä kesä vielä loppunut ole. Tänäkin vuonna aloitin kesän hieman aikaisemmin. Viime vuonna jo huhtikuussa, nyt toukokuussa. Viime vuonna menin pikkuautolla ystävieni luo Romaniaan, tänä vuonna matkailuautolla Keski-Eurooppaan, Hollantiin ja pääasiassa kuitenkin Saksaan sekä sieltä sitten myöhemmin Baltiaan. Tänä kesänä en mennyt niinkään ystävien luo, vaan olin heidän kanssaan yhteisellä matkalla.

Olen tuosta matkastani kirjoittanut erilliseen matkablogiini "Matkalla jonnekin", joten en enää ryhdy puimaan sen tapahtumia sen tarkemmin. Jokainen voi halutessaan vilkaista matkablogista. Nyt ajattelin pohtia tätä elämääni ennen ja jälkeen tuon melkoisen tämän kesäisen matkarumban.

Olo on nyt samaan aikaan sekä onnellinen, mutta myös melko väsynyt. Ensin kuusi viikkoa matkailuautossa oman poikani perheen - ja erityisesti vunukoitteni - kanssa, sitten kolmen viikon "lepo", jota seurasi sitten kahden viikon Pohjoisen reissu romanialaisten ystävieni kanssa. Luulenpa, että minulla on ihan oikeasti lupa olla väsynyt. Kaksi kuukautta matkailuautossa on pitkä aika vanhalle miehellekin.

Olen aina pitänyt matkustamisesta, eikä se ole ollut yleensä minkäänlaista pakkopullaa minulle. Ei nytkään. Vaikka olin jälkimmäisellä matkalla monissa sellaisissa paikoissa, joissa olen käynyt jo aikaisemmin monta kertaa, kokemus oli jälleen kuin uusi ja todella virkistävä. Samalla sain nauttia siitä, että ystäväni nauttivat ainutlaatuisista kokemuksista, joita voin heille näin antaa.

Ystävyys on tärkeä asia jokaisen meidän elämässämme. Muistan joskus jossain vuosia sitten nähneeni, lukeneeni - vai lienenkö ollut itsekin jotenkin mukana keskusteluissa, en muista - kun pohdittiin ystävien määrää ja laatua. Joku oli sitä mieltä, että ystäviä pitää olla runsaasti, joku sitä mieltä, että muutama hyvä ystävä riittää. En vieläkään tiedä, kumpaan ryhmään minä oikeastaan kuulun. Mitä on runsaasti? Niin - ja mitä on olla "hyvä ystävä"? En tiedä vieläkään ihan tarkasti "oikeita" vastauksia noihin kysymyksiin. Ja onko sillä oikeastaan väliäkään, tiedänkö? Kunhan elän noilta osin elämääni edes jotenkin oikein - ainakin omasta mielestäni oikein.

Tuollaisia "kysymyksiä" sain kokea tänäkin kesänä joidenkin ihmisten kasvoilla, kun he saivat tietää, että ajelemme romanialaisten ystävieni kanssa ympäri Suomea etelästä pohjoiseen ja käymme vielä Jäämerelläkin. Useista vieraiden kasvoista sai lukea kysymykset: miksi, minkä vuoksi, mitä sinä hyödyt tuosta, onko siinä mitään järkeä, miksi ihmeessä, sehän maksaa? Ystävien kasvoilta sen sijaan sain lukea: wau, hyvä, pääsisinkö mukaan, saanko auttaa ja monia muita myönteisiä ja ihania ilmeitä ja ajatuksia.

Ystävyys ei minulle ole hyötymisasia. En ole jonkun ystävä siksi, että yritän hyötyä siitä. En siksi, että saisin siitä jotain hyötyä nykyiseen tai tulevaan elämääni. Ystävä on minulle läheinen ihminen, voisi jopa sanoa, että hän on melkein kuin osa perhettäni. Teen todellisen ystävän puolesta asioita, joita teen myös perheeni jäsenten edestä ja heitä auttaakseni. Siksi en laskelmoi tai laske kuluja ollessani ystävien kanssa. En kuitenkaan myöskään tuhlaile ja törsää rahaa turhaan, koska ei minulla ole rahaa törsättäväksi asti. Ystävyys kun ei vaadi mitään sellaista.

Ystävyys ei myöskään kysele turhia. Ystävyys on sujuvaa yhdessä oloa. Ystävyys on lämpöä, rakkautta, huolenpitoa, toisen huomioimista, välittämistä ja auttamista. Silloin, kun on sen paikka. Tänä kesänä sain jälleen kokea todellista ja konkreettista ystävyyttä. Sain vierailla romanialaisten ystävieni kanssa suomalaisten ystävieni luona ja sain heiltä runsaasti lämpöä ja huolenpitoa, auttamista ja välittämistä. Siksi matkani Pohjoiseen oli onnistunut. Myös ystäväni tekivät siitä todella suuren osan.

Olen onnellinen ja kiitollinen ystävistäni - niin täällä Suomessa kuin muuallakin maailmassa. He ovat tärkeitä ihmisiä elämässäni ja ovat saattaneet minua monella matkalla olemalla joko konkreettisesti mukana tai ainakin mukana ajatuksissa - niin minun kuin heidänkin. He ovat auttaneet minua ja muita ystäviäni monissa arkisissa ja isommissakin asioissa, järjestelleet asioita, majoittaneet ihmisiä, ruokkineet nälkäisiä ja tarjonneet ihanan tilaisuuden keskusteluille ja yhdessä ololle. Ja he ovat kaiken tuon lisäksi vielä tukeneet minua monella eri tavalla. Enkä suinkaan tässä tarkoita mitään konkreettista taloudellista tai vastaavaa tukea, vaan henkistä ja jopa hengellistä tukea. Kiitos teille kaikille ystävyydestänne!


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com

Kirjoita mahdolliset kommenttisi omalla nimelläsi tämän tekstin alapuolella olevaan osaan. Nimettömiä kommentteja en välttämättä julkaise. HAP

Ei kommentteja: