No nyt on sitten koettu paloautolla-ajelukin, kun viehättävä naisryhmä tuli lauantai-iltana hakemaan minut eräänlaisiin "eläkepolttareihin", tällaista modernia termiä käyttääkseni. Kyllä siinä riitti naapurin mummoilla ja papoilla ihmettelemistä, mutta hyvä, kun heidänkin elämässä jotain tapahtuu.
Pientä vihiä olin asiasta saanut, kun minua pyydettiin olemaan kotona lauantai-iltapäivällä ja pakkaamaan mukaani monenlaisia tarve-esineitä sinapista työjärjestyksiin. Mukana piti olla sen lisäksi vielä kumpparit ja uikkaritkin ja paljon muuta - hmm ...
No paloauto vei hilpeän ryhmän Anttolaan, jossa sitten varsinainen eläkkeelle "kastaminen" tapahtui maittavan kreikkalaisen ruuan ja juomien kera ja etenkin hyvässä seurassa. Jos nauru pidentää ikää, sitä tuli tuollaiset 100 vuotta lisää tuolla retkellä.
Erään mukana olleen ryhmän jäsenen kotona tarjottu herkullinen menu piti sisällään muun muassa κολοκύθια γεμιστά με ρύζι κε κύμα eli gemistaa, todella maittavastisti laitettuina sekä suusulavan mureaa lammasta, πρόβατα ψητό, kalaa oivallisella kastikkeella, tsatsikia, oliiveja ja tietysti alkuun horiatiki, χωριάτικη σαλάτα. Varoitusten saattamina olivat tosin jättäneet pois pihkanmakuisen valkoviinin, ρετσίνα, retsinan, mutta muuten juomatkin täydensivät maukasta ateriaa loistavasti. Taisi olla sukulaispoika P leidien tietolähteenä, sen verran hyvin oli asiat tiedetty ja jälkkäriksikin saimme oikeaa kreikkalaista frappea, φραππέ.
Olipa todella hauska ilta ja taisi se aika myöhälle vierähtää, kun tilataksilla suhautimme Anttolasta Mikkeliin kellon käydessä neljää. Mutta näiden leidien kanssa en koskaan ole päässyt kotiin tällaisista iltariennoista ennen kolmea (aamulla).
Kyllähän tällaiset hauskat illat jättävät lähtöön myös sen kaihoisan sävyn, kun kohta elämä on yhtä tasaista baanaa, mutta jospa joskus voisi aina näin repäistä. Kiitos kaikille järjestäjille ja mukana olleille, teitte illasta todella mieleen painuvan.
1.5.10
Viimeinen työviikko
Viimeinen työviikko häämöttää jo nurkan takana. Edellinen olikin melko työntäyteinen. Normaalien töiden ohessa piti koko ajan siivota ja tyhjentää kaappeja ja minähän tunnetusti "pidän" siivoamisesta.
Edelliselle viikolle sattui myös Vapun aattojuhlinta, mikä koulussa on perinteisesti ollut karnevaalia ja pukeutumista. Minullakin oli asuna sopimuksen mukainen merirosvoasu, joka aiheutti hilpeyttä kaikissa. Mietinkin, josko pitäisin sitä koko seuraavan viikon.
Joitain yllättäviä vierailujakin sattui tuolle edelliselle viikolle. Yritys lähteä töistä mahdollisimman vähin äänin ei ehkä sitten onnistukaan. Siitä alkaa nyt olla muitakin merkkejä. Tänään pitää (vai olisiko verbi saan) lähteä johonkin, josta en tätä kirjoittaessani yhtään tiedä. Jonkinlaiset läksiäiset nekin ovat, vaikka varusteluettelo, jonka mukaan pitää ottaa monenlaista rompetta mukaan, hieman hirvittää.
Ensi viikolla, viimeisellä työviikolla on vielä jokin iltafiesta edessä ja lauantaina sitten yhdistetty läksiäis- ja synttärijuhla. Mukavaa on tietysti se, että arkkipiispa Leo pääsee tulemaan ja sekin, että lähes kaikki kutsutut ilmoittautuivat, mutta samalla hieman hirvittää, miten me mahdumme sinne kuitenkin kohtuullisen pieneen juhlatilaan. Mutta katsotaan sitten!
Juhlien jälkeen alkaa uuden elämän uudenlainen "arki", joka kuitenkin tässä tapauksessa on melkoista juhlaa, kun saan melko pian lähteä matkalle lämpimään. Luulen olevani silloin matkan alkaessa loman tarpeessa ja kysymykseen, mitä haluan tehdä Italiassa ekaviikolla, vastasin, että riittää, kun välillä pysähdymme maistelemaan hyviä italialaisia rypäletuotteita ja katselemaan kauniita, hyvän näköisiä italiattaria. Katsotaan sitten, josko seuraavalla viikolla pääsisi jo toimintaan.
Edelliselle viikolle sattui myös Vapun aattojuhlinta, mikä koulussa on perinteisesti ollut karnevaalia ja pukeutumista. Minullakin oli asuna sopimuksen mukainen merirosvoasu, joka aiheutti hilpeyttä kaikissa. Mietinkin, josko pitäisin sitä koko seuraavan viikon.
Joitain yllättäviä vierailujakin sattui tuolle edelliselle viikolle. Yritys lähteä töistä mahdollisimman vähin äänin ei ehkä sitten onnistukaan. Siitä alkaa nyt olla muitakin merkkejä. Tänään pitää (vai olisiko verbi saan) lähteä johonkin, josta en tätä kirjoittaessani yhtään tiedä. Jonkinlaiset läksiäiset nekin ovat, vaikka varusteluettelo, jonka mukaan pitää ottaa monenlaista rompetta mukaan, hieman hirvittää.
Ensi viikolla, viimeisellä työviikolla on vielä jokin iltafiesta edessä ja lauantaina sitten yhdistetty läksiäis- ja synttärijuhla. Mukavaa on tietysti se, että arkkipiispa Leo pääsee tulemaan ja sekin, että lähes kaikki kutsutut ilmoittautuivat, mutta samalla hieman hirvittää, miten me mahdumme sinne kuitenkin kohtuullisen pieneen juhlatilaan. Mutta katsotaan sitten!
Juhlien jälkeen alkaa uuden elämän uudenlainen "arki", joka kuitenkin tässä tapauksessa on melkoista juhlaa, kun saan melko pian lähteä matkalle lämpimään. Luulen olevani silloin matkan alkaessa loman tarpeessa ja kysymykseen, mitä haluan tehdä Italiassa ekaviikolla, vastasin, että riittää, kun välillä pysähdymme maistelemaan hyviä italialaisia rypäletuotteita ja katselemaan kauniita, hyvän näköisiä italiattaria. Katsotaan sitten, josko seuraavalla viikolla pääsisi jo toimintaan.
17.4.10
No - nyt se on varmasti totta
Niin - olihan se jo lehdessäkin. Joten lienee parasta uskoa - minun itsenikin. Paikalliselle lehdelle ei riittänyt se, että olisi kertonut uusien valinnasta, vaan uutiseksi riitti sekin, että entiset lähtevät eläkkeelle. Näin se kai sitten on! (Kuva muuten suurenee sitä hiirellä klikkaamalla.)Asiaa on nyt maisteltu työyhteisössä vajaa viikko ja se tuntuu vieläkin hieman hankalalta asialta joillekin. Voi vain arvella, miksi. Itse en ryhdy asiaa ainakaan täällä arvailemaan, mutta oman mielipiteeni asiasta olen sanonut: olen tyytyväinen valintaan.
Samaan aikaan pohdiskelen kuumeisesti, kuinka käy lentomatkani Italiaan noin kolmen viikon päästä. Vieläkö Eyjafjöll puskee tuhkaa kidastaan, alkaako vieressä oleva Katla rykiä sitä lisää vai miten tässä nyt oikein käy? Ainakaan nyt en pääsisi lähtemään lentämällä, enkä ole muita kulkuvälineitä vielä edes harkinnut. Mutta antaa nyt ajan kulua ja katsotaan asiaa sitten lähempänä H-hetkeä.
Hieman polttelee päästä lähtemään, mutta tuo tuhkaepisodi sitä kyllä omalta osaltaan myös hillitsee. Ei ole maailman tärkein asia päästä lähtemään nyt, voin toki mennä sinne myöhemminkin. Mutta ...
Kutsut läksiäisiin lähtivät pääosin viime viikolla ja saa nyt nähdä, kuinka moni läksiäisiini haluaa tulla. Toivottavasti ainakin oleellisimmat ja toivottavasti myös riittävästi, vaikka pienemmät juhlat kyllä tulisivat halvemmaksi.
Kaupungin oman läksiäislahjan olen jo saanut ostaa. Ostin sen siksi jo hieman "ennen aikojaan", että IP saattoi minua lomallaan siihen perehdyttää. Mikä se on, sen kerron myöhemmin. Muita läksiäis- tai kuusikymppislahjoja en sitten haluakaan ja olen esittänyt, että lahjojen ja kukkien sijasta ne, jotka minua haluavat muistaa, laittaisivat pienen summan Päämajakoulun oppilaille perustettuun uuteen stipendirahastoon. Kaikki sinne tulevat rahat menevät oppilaille, en kustanna juhliani noilla rahoilla tai mitenkään muutenkaan käytä noita rahoja itse - päinvastoin - laitan stipendirahastoon rahaa itsekin pesämunaksi. Tilitieto tässä kaikille vielä varalta:
Nordea, Mikkeli tilinr. 109935-289321
14.4.10
Helpotusta, iloa ja surua
Tiistaina 13.4.2010 julkaistiin viimein tieto uudesta rehtorista. Monella oli ennakko-odotuksia ja luulen, että niitten osalta tapahtui yllätys, kun valinta osui nykyiseen Kalevankankaan yläkoulun rehtoriin, Heikki Väätäiseen. Hakijoita oli 11 ja moni muukin heistä olisi ollut hyvä valinta. Itse olen oikein tyytyväinen, kun jatkajana on kokenut rehtori, joka osaa hommansa ja on ammattilainen.
Viime päivinä olen saanut muutenkin erilaisia ihania uutisia niin, että jalat pyrkivät irtaantumaan maasta vielä viime hetkellä. Mutta koetan kestää näissä maisemissa ja maan pinnalla vielä noin 3-4 viikkoa ja sitten ne saavat irrota. Lienenkö jo kertonut, että varasin pelkän menolipun Italiaan, paluusta ei ollut puhetta.
Kummasti sain "ylimääräistä" aikaa, kun eilen hajosi työtietokoneeni kovalevy ja masiina vietiin huoltoon. Tästä syystä olen siivonnut ensi kertaa jälleen TODELLA pitkästä aikaa työhuonettani ja koulusihteeri on ollut ihmeissään. Hän on napsinut harvinaisesta ilmiöstä kuvia ja esitellyt huonettani kaikille vierailijoille maailman kahdeksantena ihmeenä. Kieltämättä huone alkaa vaikuttaa viehättävältä, mutta silti en ajatellut jäädä sinne sovittua pitempään. Hieman mietityttää, oliko koneen hajoaminen harkittu tai tahallinen teko, jotta saisin aikaa siivoamiseen!
Näistä ylimääräistä koneista ajattelin luopua mahdollisimman pian. Toukokuun alkupäivinä luovun kokonaan o44-työmatkapuhelimestani ja siirryn käyttämään yksinomaan omaa 0400-numeroani. Jos siis yhteystiedoissani on sinulla tuo 044-numero, poista se ja vaihda tilalle uusi. Kysy, jos et sitä tiedä, sillä oma siviilinumeroni ei ole julkinen eikä sitä löydy luetteloista.
Eilisen ihanan tiedon lisäksi tunteita on nostattanut pintaan myös ikävä, kun minulle rakkaita ihmisiä on nyt kaukana ja pitkän aikaa. Mutta onneksi tapaan heidät kuitenkin "lähiaikoina". Tällainen ero tekee toisaalta hyvääkin, kun sen osaa ottaa oikein.
Ilon keskellä on usein myös suru, niin nytkin. Kuulin pari päivää sitten, että eräs varsin läheinen työtoverini, Rauni, oli kuollut ankaran sairauden murtamana. Kun vasta äsken oli hautaamassa Airaa, tällainen heti perään tullut uusi suru-uutinen tuntuu pahalta. Mutta tämäkin kuuluu elämään.
Viime päivinä olen saanut muutenkin erilaisia ihania uutisia niin, että jalat pyrkivät irtaantumaan maasta vielä viime hetkellä. Mutta koetan kestää näissä maisemissa ja maan pinnalla vielä noin 3-4 viikkoa ja sitten ne saavat irrota. Lienenkö jo kertonut, että varasin pelkän menolipun Italiaan, paluusta ei ollut puhetta.
Kummasti sain "ylimääräistä" aikaa, kun eilen hajosi työtietokoneeni kovalevy ja masiina vietiin huoltoon. Tästä syystä olen siivonnut ensi kertaa jälleen TODELLA pitkästä aikaa työhuonettani ja koulusihteeri on ollut ihmeissään. Hän on napsinut harvinaisesta ilmiöstä kuvia ja esitellyt huonettani kaikille vierailijoille maailman kahdeksantena ihmeenä. Kieltämättä huone alkaa vaikuttaa viehättävältä, mutta silti en ajatellut jäädä sinne sovittua pitempään. Hieman mietityttää, oliko koneen hajoaminen harkittu tai tahallinen teko, jotta saisin aikaa siivoamiseen!
Näistä ylimääräistä koneista ajattelin luopua mahdollisimman pian. Toukokuun alkupäivinä luovun kokonaan o44-työmatkapuhelimestani ja siirryn käyttämään yksinomaan omaa 0400-numeroani. Jos siis yhteystiedoissani on sinulla tuo 044-numero, poista se ja vaihda tilalle uusi. Kysy, jos et sitä tiedä, sillä oma siviilinumeroni ei ole julkinen eikä sitä löydy luetteloista.
Eilisen ihanan tiedon lisäksi tunteita on nostattanut pintaan myös ikävä, kun minulle rakkaita ihmisiä on nyt kaukana ja pitkän aikaa. Mutta onneksi tapaan heidät kuitenkin "lähiaikoina". Tällainen ero tekee toisaalta hyvääkin, kun sen osaa ottaa oikein.
Ilon keskellä on usein myös suru, niin nytkin. Kuulin pari päivää sitten, että eräs varsin läheinen työtoverini, Rauni, oli kuollut ankaran sairauden murtamana. Kun vasta äsken oli hautaamassa Airaa, tällainen heti perään tullut uusi suru-uutinen tuntuu pahalta. Mutta tämäkin kuuluu elämään.
11.4.10
Iskeekö paniikki?
Pääsiäispyhät ja reilu lomaviikko ovat kohta ohi. Maanantaina viimeistä kertaa loman jälkeen töihin. Töitä on virallisesti vielä paljonkin, mutta todellisuudessa vain neljä viikkoa. Pientä paniikinpokasta olen aistivinani itsessäni. Miksi?
No - kaiken muun ohella minun pitää pakata kaikki se tavara, mitä tarvitsen toukokuussa ja mitä en voi kantaa mukanani, matkailuautoon. Se lähtee Eurooppaan tiistaina - ylihuomenna. Onko kaikki vaatteet, kengät, lääkkeet, hygieniatarvikkeet mukana - toivottavasti. Jos ei, suurimman osan saanee jostain sieltäkin.
Sitten pitäisi siivota työhuone ja sen kaikki kaapit. Huh! Se hirvittää. Siellä on kahdenkymmenen vuoden työpaperit, jotka kaiketi suurimmaksi osaksi joutaa roskiin, mutta läpi ne kaikki pitää käydä. Toki siivoamiseen kuuluu muutakin, työmatkapuhelimesta luopuminen ja muita byrokraattisia toimia. Hieman ihan todella hirvittää, mutta tehtävä se on.
Kuka on seuraava rehtori. Se on kuulemma jo päätetty, mutta minulle sitä ei ole vielä kerrottu. Mielenkiintoista! Joka tapauksessa hänelle luovutan hommani ja sitten helpottaa. Perjantaina sain postissa päätöksen, että minulle on myönnetty ero työstäni 1.9.2010 alkaen. Joten se siitä!
No - kaiken muun ohella minun pitää pakata kaikki se tavara, mitä tarvitsen toukokuussa ja mitä en voi kantaa mukanani, matkailuautoon. Se lähtee Eurooppaan tiistaina - ylihuomenna. Onko kaikki vaatteet, kengät, lääkkeet, hygieniatarvikkeet mukana - toivottavasti. Jos ei, suurimman osan saanee jostain sieltäkin.
Sitten pitäisi siivota työhuone ja sen kaikki kaapit. Huh! Se hirvittää. Siellä on kahdenkymmenen vuoden työpaperit, jotka kaiketi suurimmaksi osaksi joutaa roskiin, mutta läpi ne kaikki pitää käydä. Toki siivoamiseen kuuluu muutakin, työmatkapuhelimesta luopuminen ja muita byrokraattisia toimia. Hieman ihan todella hirvittää, mutta tehtävä se on.
Kuka on seuraava rehtori. Se on kuulemma jo päätetty, mutta minulle sitä ei ole vielä kerrottu. Mielenkiintoista! Joka tapauksessa hänelle luovutan hommani ja sitten helpottaa. Perjantaina sain postissa päätöksen, että minulle on myönnetty ero työstäni 1.9.2010 alkaen. Joten se siitä!
27.3.10
Irtisanoutuminen
Nyt se on tehty! Noin kovin proosallisesti voin todeta minäkin tehneeni yhden merkittävän asian näin pääsiäisen alla. Nimittäin ilmeisesti ensimmäisen kerran elämässäni irtisanouduin työstäni rehtorina syyskuun alusta 2010 alkaen. Olen kyllä kerran eläessäni vaihtanut työpaikkaa - taisi olla vuonna 1975 - mutta silloin irtisanoutuminen hoitui niin, että uuteen paikkaan valittu uusi työnantajani - Mikkelin kaupunki - lähetti valinnasta tiedon vanhalle työnantajalleni - Kiteen kunnalle.
Kaikesta huolimatta tuon irtisanomisen tekeminen oli jotenkin henkisesti kova paikka. Se kuvastaa kuitenkin jonkin asian loppumista, päättymistä ja se on omalla tavallaan lopullista. Se on kulminaatio uudelle elämälle, joka toivottavasti on mukava ja helpompi kuin edellinen.
Samalla täytin eläkkeenhakupaperit - se oli jo helpompaa. Mutta kuitenkin koko ajan ajattelin, näinkö se nyt on, tässäkö se sitten on - koko 40 vuotta työtä. Siinä se oli. Ja hyvä näin, nyt on aika levähtää ja antaa aikaa monelle muulle, joilta se on jäänyt pois tai vähemmälle noina 40 vuotena. Hyvä on antaa aikaa myös itselleni - aikaa ja ajatuksia.
Irtisanoutumisen kunniaksi vietän muutaman vapaapäivän viikonlopun yhteydessä. Kun minulla on töitä 24 h 7 päivänä viikossa, saan pitää ns. lauantaiksi osuneita työpäiviä vapaana ja niistä nautin nyt. Pääsiäiseen liittyy vielä noin viikon mittainen vuosilomajakso, joten levätä tässä nyt voi ennen eläkkeelle lähtöäkin. ;-)
Kaikesta huolimatta tuon irtisanomisen tekeminen oli jotenkin henkisesti kova paikka. Se kuvastaa kuitenkin jonkin asian loppumista, päättymistä ja se on omalla tavallaan lopullista. Se on kulminaatio uudelle elämälle, joka toivottavasti on mukava ja helpompi kuin edellinen.
Samalla täytin eläkkeenhakupaperit - se oli jo helpompaa. Mutta kuitenkin koko ajan ajattelin, näinkö se nyt on, tässäkö se sitten on - koko 40 vuotta työtä. Siinä se oli. Ja hyvä näin, nyt on aika levähtää ja antaa aikaa monelle muulle, joilta se on jäänyt pois tai vähemmälle noina 40 vuotena. Hyvä on antaa aikaa myös itselleni - aikaa ja ajatuksia.
Irtisanoutumisen kunniaksi vietän muutaman vapaapäivän viikonlopun yhteydessä. Kun minulla on töitä 24 h 7 päivänä viikossa, saan pitää ns. lauantaiksi osuneita työpäiviä vapaana ja niistä nautin nyt. Pääsiäiseen liittyy vielä noin viikon mittainen vuosilomajakso, joten levätä tässä nyt voi ennen eläkkeelle lähtöäkin. ;-)
10.3.10
Suunnitelmat tarkentuvat
Hiljalleen alkaa tämä kevään aikataulutus selvitä. Lomaa on pitämättä vielä joulun ja hiihtoloman jälkeen ennen eläkkeelle siirtymistä kaikkiaan 82 arkipäivää eli noin 4 kuukautta. Sen lisäksi 3 vapaapäivää ylimääräisten lauantaitöiden vuoksi. Kevättä rytmittää vielä sekin, että toukokuussa on oltava töissä vähintään 6 päivää, jotta saan lomat ns. paremman taulukon mukaan.
Eilen hahmottui jo "eteläänlennon" aikataulukin melko tarkasti. Näyttäisi siltä, että pidänkin pääsiäisen aikaan suunniteltua lyhyemmän loman vain noin reilun viikon ja lisään lomaa toukokuulle, jotta voin silloin mahdollisimman pian lentää Bergamoon - lähelle Milanoa. Siitä se sitten alkaa ensin lomailu ja myöhemmin syksyn alkaessa eläke.
Kaikki tällainen suunnitelu ja asioiden valmistelu virkistää kummasti mielialaa. Olo on monella tapaa kevyt ja mieli iloinen.
Eilen hahmottui jo "eteläänlennon" aikataulukin melko tarkasti. Näyttäisi siltä, että pidänkin pääsiäisen aikaan suunniteltua lyhyemmän loman vain noin reilun viikon ja lisään lomaa toukokuulle, jotta voin silloin mahdollisimman pian lentää Bergamoon - lähelle Milanoa. Siitä se sitten alkaa ensin lomailu ja myöhemmin syksyn alkaessa eläke.
Kaikki tällainen suunnitelu ja asioiden valmistelu virkistää kummasti mielialaa. Olo on monella tapaa kevyt ja mieli iloinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)