4.5.18

Kiusaamista on monenlaista

Tässä naapurikunnassa, Hirvensalmella, kunnanhallitus kehotti jokin aika sitten paria jäsentään, jotka olivat jyrkästi erimieltä oman kunnan asioiden hoidosta, kiinnittämään huomiota epäasialliseen käyttäytymiseen. Milloinkahan sama ohje annetaan jommassakummassa kansankirkossamme? Jokin korkeampi instanssi – mikä se sitten lieneekään ilmoittaa Hirvensalmen tapaan, että kirkolla on ”nollatoleranssi epäasiallisen käytöksen suhteen”. Toimintaa saa siis jatkaa vain, jos on samaa mieltä muiden (päättäjien, vallassa olevien) kanssa.

Mitä tuo sitten tarkoittanee Hirvensalmella, mikäli nuo pari ihmistä jatkavat kuntansa päätösten arvostelua ja pitävät päätöksentekoa – johtuen varmaan siitä, että kuntaa hallitsee yksi puolue – kovin yksipuolisina ja mahdollisesti ei ihan kaikkia kuntalaisia hyödyttävänä. Erotetaankohan heidät ja mistä kaikesta! Mitähän se tarkoittaisi kirkossa pannaan julistamistako – tai meillä ortodokseillahan se on anateema.

Kirkoissamme tuollaista toimintaa, jota tässä nyt nimitetään ”epäasialliseksi käyttäytymiseksi” tai julkisuudessa siitä on käytetty myös sanaa ”kiusaamiseksi”, lienee ollut maan sivu. Ei kirkkokaan ole tällaisilta asioilta suojattu paikka. Samanlaisia ihmisiä sielläkin toimii, samanlaisten asioiden parissa. Ja sielläkin on samanlaisia valtapyrkimyksiä. Yksi jos toinenkin haluaa olla ”kukkona tunkiolla”, suurempi, komeampi, ekumeenisempi, suvaitsevaisempi kuin muut. Näistä olemme nähneet runsaasti esimerkkejä viime aikoina.

Itselleni tuo "kiusaaminen" kaiken kaikkiaan asiana ja toimintana on tuttua aiemman leipätyöni vuoksi, missä jouduin usein käsittelemään erilaisia kiusaamistapauksia. Ja voin varmasti sanoa tuon kokemuksen jälkeen, että kiusaamista on tuhatta ja sataa eri lajia. Se, minkä yksi kokee kiusaamisena, on toiselle leikkiä, normaaliutta tai jotain muuta kuin kiusaamista. Silloin asioiden selvittäminen yleensä oli vaikeaa, koska ”synnintekijällä” ei ollut synnintuntoa, katumuksesta nyt puhumattakaan.

Tunnen jonkinlaista sympatiaa noita kahta hirvensalmelaista poliitikkoa kohtaa, koska itsekin olen kriittisesti maailmaa katsovana kokenut usein tuon, että sanomiseni ja tekemiseni koetaan epäasiallisena käyttäytymisenä ja joittenkin mielestä jopa joittenkin  "syyttömien" kiusaamisena. Toisinaan, kun toisen osapuolen vasta-argumentit ja yleensä "eväät" ovat vähissä, niille annetaan tämän tapaisesti juuri muitakin nimiä: turhaantuneen tekosia, pyrkyrin puuhastelua, jne. Tai sitten tosiaan: kiusaamista.

Mutta myös melko usein tällainen ”kiusaaja”, joksi minut silloin koetaan, joutuu aika pian nykyisin itsekin jonkinlaisen kiusaamisen tai ainakin syrjinnän kohteeksi. Näin on käynyt minullekin ja taustalla on vanha tuttu sana, josta olen paljon blogeissani kirjoittanut: ”suvaitsevaisuus”, mitä korttia silloin vilautellaan. Olen siis suvaitsematon, kun en hyväksy vääriä tekoja, vääryyttä, "luikuritoimintaa", säädösten rikkomista ja epäoikeudenmukaisuutta. Kirkon kohdalla listaan pitäisi kai vielä lisätä harhaoppisuutta, mutta se on jo melko voimakas sana, jota pitänee edes hieman liudentaa.


Omassa aiemmassa leipätyössäni jouduin usein julkisen viran haltijana ja päätöksien tekijänä tikun nokkaan. Asioita, tekemisiäni puitiin toisinaan jopa julkisuudessa, mediassa. Usein vielä niin, että itse en voinut edes puolustautua lakisääteisen salassapitovelvollisuuden vuoksi, kun sen sijaan toinen osapuoli sai mellastaa mielin määrin ja kertoa "omia totuuksiaan". Siitä huolimatta, ettei tuollainen ollut mukavaa, kaikki nuo opettivat kuitenkin paljon ja samalla valitettavasti tai onneksi – kuinka vain – kovettivat ja loivat ympärilleni sellaisen suojapanssarin, ettei tässä eläkkeellä ole ollut mitään hätää. Kun eläkeläisellä ei ole ketään "niskaan hengittäjää" – esimerkiksi työnantajaa tai palkanmaksajaa, joille pitäisi olla nöyränä ja pakon edessä lojaali – voin olla monessa asiassa vapaampi eikä tarvitse välittää ihan samanlaisista asioista kuin työssä ollessa, jolloin piti aina katsoa, ettei anna aihetta työstä erottamiselle. Nyt eläkkeen maksaminen tapahtuu yleensä aina ajallaan, teen melkeinpä mitä vain. Kunhan pysyn laillisuuden rajoissa.

En silti halua olla missään nimessä häirikkö tai tehdä tahallaan pahaa mieltä kenellekään. Enemmänkin haluan muutoksia asioihin, joitten katson olevan pielessä. Katson sen jopa oikeudekseni. Aina se ei tosin onnistu jotain pahoittamatta. Silti näissäkin asioissa joskus ”sokeakin kana löytää jyvän” ja muutoksia tapahtuu joko tekojeni avustamana tai niistä huolimatta. Joka tapauksessa viime aikoina olen ollut kaiken muun lisäksi huomaavinani, että aika tekee tehtävänsä muutoksissakin. Ja omalta osaltani olen ollut huomavinani, että olen mitä ilmeisimmin pehmenemässä. Toivottavasti en kuitenkaan luovuttamassa. Liekö näin oikeasti vai onko se vanhuutta vain. Pitäisikö olla huolissaan!


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com

Ei kommentteja: