2.12.16

Onko ortodoksinen tiedottaminen kriisissä?

Viime aikoina on sosiaalisessa mediassa puhuttu – tosin varsin suppeissa piireissä – ortodoksisen tiedottamisen tilasta. Puhetta on ollut lähinnä virallisesta tiedottamisesta, jota kirkko tekee. En palaa nyt enää siihen, vaan keskityn asian erääseen toiseen puoleen.

Samaan aikaan kas kun sattui, kuin ”Jumalan ruoskan iskuna”, yhden merkittävän ellei peräti merkittävimmän suomalaisen ortodoksisen vapaan median kaatuminen. Ortodoksi.netin ns. perussivut osoitteessa www.ortodoksi.net ovat – kuten tietokonemaailmassa sanotaan – kaatuneet.

Itse olen toiminut Ortodoksi.netin työssä mukana koko sen historian ajan. Tehtäväni on ollut lähinnä sisällöntuottamista ja moderointia. Ortodoksi.netin toiminta alkoi reilut kymmenen vuotta sitten eräänlaisena oman perheen puuhana, "family bisneksenä". Isä ja poika havaitsivat, että perheessä on runsaasti tietokone- ja Internet-osaamista: kaksi opetusalan ammattilaista, toisella erikoistumisalana mm. ortodoksinen uskonto, toisella mm. tietokoneavusteinen opetus, kaksi poikaa, molemmat tietokoneista kiinnostuneita ja jopa alan ammattilaisia, toinen korkeakoulun käynyt tietokoneinsinööri ja vielä miniäkin alan yliopistokoulutuksen saanut ammattilainen tietojenkäsittelyn alalta.

Näin syntyi Ortodoksi.net ja hieman yli kymmenessä vuodessa se kasvoi noin 15 000 sivua käsittäväksi ortodoksiseksi tietopankiksi, josta löytyi tietoa, liturgisia tekstejä, opetuspuheita ja paljon, paljon muuta ortodoksista materiaalia niin opettajille, kirkon työntekijöille kuin varsinaiselle pääryhmälle ortodokseille ja ortodoksisuudesta kiinnostuneille. Sivuilla vieraili parhaimpina aikoina huomattavasti enemmän lukijoita kuukaudessa, kun kirkossamme on jäseniä. Tähän mennessä vierailujen kokonaismäärä lienee joku kahdeksannumeroinen luku.

Alusta alkaen Ortodoksi.netiä on kuitenkin vierastettu kirkon hallinnon ja eritoten viestinnän ja tiedotuksen taholta. Osittain se koettiin jossain vaiheessa todennäköisesti kirkon tiedotuksen kilpailijaksi ja asioiden kärjistyessä jopa hallinnon kritisoijaksi, jota kirkko ei missään tapauksessa silloin voisi tukea, enemmänkin päinvastoin. "Peli" oli melko kaksinapaista: suurin osa kirkon työntekijöistä koki sivuston tärkeäksi ja erittäin hyödylliseksi, mutta pienempi osa vaaralliseksi ja jopa haitalliseksi. Tästä asettelusta alkoi sivuston merkillinen tie yhdeksi maamme merkittävimmistä vapaista ortodoksisista medioista.

Lähes koko ajan – aivan joitain pieniä ja lyhyitä episodeja lukuun ottamatta – sivusto toimi ja toimii yhä yhden ylläpitäjänsä ja perustajansa – ja itse asiassa koko ns. ”brändin omistajan” – varoilla. Vastavalmistuneen nuoren opettajan ja perheenisän varoin. Hän on jo yli kymmenen vuoden ajan maksanut kaikki sivustosta aiheutuneet kulut.

Asioiden sujumista vaikeutti ja edelleen vaikeuttaa jollain tavoin se, että toinen perustajista – allekirjoittanut – oli ja on yhä melko kriittinen sanoissaan ja teksteissään, eikä osaa olla hiljaa ”oikeissa paikoissa”. Hän – siis minä – olen ollut silti mukana sivustoa rakentamassa melkoisella volyymillä. Sivuston nykyhistorian puolivälissä tämä sivustontuottaja – siis minä – vapauduin leipätyöstä eläkkeelle, mutta muut toimijat sitä vastoin alkoivat elää oman elämänsä kiihkeitä ruuhkavuosia perheen, lapsien, työn, talon, harrastuksien ja kaiken muun ihanassa sekamelskassa. Sivuston asiat kasaantuivat liikaa yhden harteille ja samalla myös koko sivusto alkoi liiaksi leimautua tuon henkilön kriittiseen asenteeseen.

Sivustolla on koko ajan ollut ja on yhä muitakin ylläpitäjiä, jotka omalta osaltaan ovat todella kiitettävästi auttaneet ja tukeneet sivustoa sen toiminnan aikana, jotkut pitemmän aikaa, jotkut lyhemmän aikaa ja jotkut yhä vieläkin. Heille kuuluu suuri kiitos avusta, jota ilman työ olisi ollut vielä vaikeampaa ja hankalampaa. Näiden toimituksellisten ja teknisten ylläpitäjien lisäksi vuosien saatossa sivustolla on ollut useita avustajia, joilta on saatu sadoittain, ellei jo tuhansittain tekstejä ja artikkeleja sivuillemme. Myös musiikki ja videot jopa netti-TV ovat olleet suuressa osassa ja sekä nuotteja että jopa äänityksiä ja videoita sekä suoria netti-TV-lähetyksiä on saatu sivuille näiden avustajien avulla.

Ortodoksi.netistä kasvoi huikaiseva tietopankki, josta löytyi niin minea, oktoehos kuin monta, monta muuta tarpeellista tietoa, nuotteja, rukouksia ja jopa koko Euhologionkin silloin, kun se yhdessä vaiheessa oli loppuunmyyty, eikä sitä enää saanut mistään. Sivustolta löytyy kirjaesittelyjä uusista ja vanhoistakin ortodoksista kirjoista, yhteen aikaan siellä oli parhaimmillaan kolmen, neljän seurakunnallisen ortodoksisen lehdenkin nettiversiot. Sieltä löytyi ortodoksinen kuuden kielen sanakirja, ortodoksinen virtuaalikirkko, laaja ikonikuvakokoelma ja tietoa ortodoksista pyhistä. Ja noiden lisäksi paljon muutakin, yhteen aikaan myös uutisia ortodoksisesta maailmasta.

Sivustolla oli kauan oma fooruminsa, ensimmäinen keskustelupalsta, jossa todella moderoituna sai vapaasti keskustella ortodoksisuuteen liittyvistä asioista ja sai vastauksia kysymyksiin. Oman ymmärrykseni mukaan tuo keskustelupalsta on tuonut kirkon piiriin ja ortodokseiksi ihmisiä varmasti yhden hiippakunnallisen katekumeenikerhon verran ellei reilusti enemmänkin.

Tuota kehumista ja ylistämistä voisin varmasti jatkaa pitempäänkin, mutta uskon, että minun ei tarvitse sitä sen enempää tehdä. Teot ovat puhuneet puolestaan.

Koko ajan suurena ongelmana on ollut jo tuolla edellä viittaamani asia, kirkon virallinen suhtautuminen tällaisiin vapaisiin, harrastuspohjaisiin medioihin. Ortodoksi.netiä ei ole ollut olemassa ”virallisesti” kirkon protokollassa. Muistaakseni yhtenäkään vuonna sitä ei ole esimerkiksi mainittu ortodoksisen kalenterin tiedoissa, muuta kuin joidenkin muiden tahojen nettiosoitteessa, ja vain siksi, koska niiden tiedot olivat vain Ortodoksi.netin sivuilla, ei kirkon omilla sivuilla.

Tilanne – vaikka se ehkä oli kiusallinen – ei kuitenkaan haitannut suuremmin toimintaa, joka jatkui innokkaiden ortodoksien tekemänä vapaaehtoistyönä ja talkoilla ahkerasti, eräänlaisena omana diakoniatyönä.

Rahaa kului joka vuosi sivuston ylläpitämiseen eikä siihen saatu suuria avustuksia koko aikana ulkopuolelta. Ehkä pari esimerkkiä sallitaan. Kirkko myönsi 500 euron avustuksen noin 5000 minea-sivun toimittamiseen sivustolle. Ne piti kääntää käsin toisesta formaatista toiseen, editoida ja ns. pölkyttää laulajia varten. Jotain samaa taloudellisen avun luokkaa oli vigilia-käsikirjan saattaminen sivustolle nettiversioksi. Koko kirja piti ensin kirjoittaa käsin sähköiseen muotoon ja sitten muokata materiaali siitä nettiin sopivaksi kokonaisuudeksi. Joten kyllä kirkko on ollut ajoittain ja lyhyen aikaa mukana, joskin melko vähäisellä, sanoisin nyt, että olemattomalla taloudellisella panostuksella. Noitakaan avustuksia ei kuitenkaan voitu käyttää tekijöiden hyväksi, vaan perustoiminnan pyörittämiseen.


Tuon taloudellisen avun puuttuminen johti sitten viimein tilanteeseen, missä sivusto nyt on. Oma ylläpitoryhmä ei ole ennättänyt omilta kiireiltään pohtia ja etenkään tehdä riittävästi ns. ohjelmistojen päivityksiä. Osa – kuten vaikkapa minä – en olisi siihen edes pystynytkään. Sivustojen ohjelmien versiot jäivät jälkeen ja nyt muutosten – palvelimelta toiselle siirron – tapahtuessa ne konkretisoituivat ja ongelma kasvoi suureksi. Vanhoja sivuja – jotka tosin ovat tallessa ei voida käyttää uusilla ohjelmilla ilman melkoista työmäärää.

Melkoisen heikoilla tietoteknisillä taidoilla varustettuna oma valistunut arveluni on, ettei meillä todellakaan ole resursseja saada sivustoa pystyyn. Meillä ei ole riittävästi henkilöitä, jotka osaisivat sen tehdä ja kun se pitää teetättää muilla, jollain ulkopuolisella, meillä ei ole riittävästi varoja sen tekemiseen, työstä maksamiseen. Olemme ehkä jo käyttäneet riittävästi omia varojamme sivuston ylläpitoon. Tarvitsemme myös, mikäli sivuston elämä jatkuisi, jatkuvaa ohjelmien ja sivujen huoltoa ja päivittämisiä, jottei tämä enää toistuisi. Ja tämäkin työ maksaa.

”Brändin omistaja” saa nyt pohtia, mitä tehdään. Vaihtoehtoja ei liene hurjasti tarjolla. Yksi olisi varmasti se, että kirkko tulee apuun tai sitten apuun tulevat jotkut muut ulkopuoliset tahot. Kertaluonteisuus ei pelkästään auta. Tässä tilanteessa se laukaisee kriisin, mutta jatkossa tarvitaan hieman muutakin. Kyse ei kuitenkaan ole hirvittävän suurista taloudellisista uhrauksista, joten oman käsityksen mukaan se kyllä kannattaisi tehdä, sivustosta kun on valtavasti hyötyä myös kirkolle itselleen, sen työntekijöille, opiskelijoille ja tietysti seurakuntalaisille, kirkon jäsenille ja jäseniksi aikoville.

Toinen ja helpompi vaihtoehto olisi varmasti myydä sivusto materiaaleineen jollekin ulkopuoliselle toimijalle, vaikkapa luterilaiselle Kotimaa-yhtymälle tai maalliselle kustannustalolle, kuten vaikkapa Maahengelle. Se ei ehkä olisi se paras vaihtoehto asiasisällön osalta. Ja voihan olla, ettei kauppa heitä suuremmin edes kiinnostaisikaan, kunhan nyt vain arvailen. Nyt sivustoa ovat tehneet – vaikkakin ns. "oikeat" toimittajat sitä jatkuvasti kritisoivat – ammattitaidottomat harrastelijat, mutta asiaansa innostuneet ortodoksit, joilla teknisen ja toiminnallisen osaamisen lisäksi on edes jonkin verran kokemusta tällaisestakin ja mikä tärkeintä ortodoksisen teologiankin osaamista.

Itse olen nyt jo jokin aika sitten vetäytynyt melko laajalti sivuston toiminnasta senkin vuoksi, ettei persoonaani, toimintaani ja erityisesti kritiikkiäni enää väärin yhdistettäisi sivustoon ja syytettäisi sivustoa sellaisesta, mitä minä olen tehnyt ja sivusto ei todellakaan ole tehnyt. Toivon, että sivusto jatkaisi elämäänsä, mutta selvästikin tuntuu siltä, ettei se selviä tästä tilanteesta yksin.

Ja jotten ihan kaikkea kritiikkiäni ja änkyrää luonteenlaatuani olisi myynyt tässäkään tilanteessa edes hyvän asian puolesta, niin pitänee tähän loppuun sanoa, että todennäköisesti kautta Suomen – Helsingistä Valamon kautta pohjoiseen saakka – löytyy henkilöitä, jotka ottavat kriisimme vuoksi ylimääräisen paukun joulupaastosta huolimatta. Harrastelijat ovat heidän toiveensa mukaan hävinneet, eläköön ammattimaisuus! Mutta katsotaan nyt kuitenkin vielä.

Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com

1 kommentti:

Antti Räsänen kirjoitti...

Muistelen usein, kun otin sinuun yhteyttä Oktoekhoksen ja Minean tekstien julkaisun suhteen vuonna 2005. Olin kysynyt silloiselta kirkkokunnan tiedottajalta, voisiko kyseiset tekstit saada julkaistuksi ort.fi -sivustolla. Siellä se ei onnistunut, joten käännyin puoleesi. Sanoit myöhemmin, että et tajunnutkaan kuinka suureen projektiin lähdit, kun suostuit ottamaan Minean ja Oktoekhoksen julkaisuun. Johannes Seppälä oli ne aikoinaan jollain todella muinaisella tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoittanut. Huippu tunne olikin, kun jouluksi 2008 saimme Oktoekhoksen julkaistuksi ja Mineastakin on pöllyttämättä muutama viikko. Kiitos Hannu, kun lähditte julkaisemaan koko hurjaa pakettia. Kirkon työntekijät saivat näin ollen upean tekstikokonaisuuden käyttöönsä - sellaisen, johon kirkkokunta ei ikinä kykene. Näin Jumala käyttää meitä "hölmöjä" omiin tarkoituksiinsa - emmehän osaa itse aina arvioida työn laajuutta ja merkitystä etukäteen.