24.11.21

Kirkolliskokous nojatuolista 3/x

Kolmas kirkolliskokouspäivä alkoi tällaiselle kotikatselijalle toisaalta mukavasti. Aamun kokous oli jostain ihneellisestä teknisestä syystä siirtynyt kolmella tunnilla. Kesti tosin jonkin aikaa, kunnes tämänkin tiedon saivat ruudulle ja saattoi lopettaa turhan odottelun. Muutoikin olen ollut hieman tuhautunut jälleen kerran kirkon tiedottamiseen kokouksesta. Laadusta tai mistä sitten kertookaan se, ettei minkään kirkkomme ulkopuolisen suuremman median uutinen kirkolliskokouksesta ole saavuttanut ainakaan minua – median suurkuluttajaa – näinä alkupäivinä. Yksi maksumuurin takana oleva vanhempi Kotimaa24:n uutinen ja nyt eilen YLEn uutinen arkkimandriitta Sergein valinnasta ehdokkaaksi. Kovin aneemista ulkoista tiedottamista.

Kirkkomme tiedottamisella on tosin vuosien saatossa ollut melkoisen huono maine – pitänee tarkentaa: ainakin minulle. Tietoja ei aina ole saanut edes pyytämällä ja syy lienevät enemmän henkilökohtaisia kuin asiallisia. Henkilökohtaisuudet, henkilökohtaiset välit ovat menneet mahdollisen ammattitaidon ohitse. Liekö muitakin saman kohtalon kokeneita, päätellen siitä, että somessa velloo jos jonkinlaista tietoa kaiken maailman kaikesta tietäjien kertomina.

Piispanvalinta oli hyvä esimerkki. Kirkon tiedottamisessa oli minusta hieman erikoisia piirteitä, kun ennakkoon maalailtiin ”kuvaa” mahdollisesta uudesta piispasta. Hieman taisi mennä pieleen. Samoin on somessa. Pääsin eilen lukemaan ystäväni avustamana hänen profiilinsa kautta erästä sivustoa, jonne en ole halunnut liittyä itse missään tapauksessa lähinnä keskustelun laadun vuoksi. Hirveää panettelua, jopa valehtelua, feikkiuutisia ja arveluja ja mikä kauheinta, sellaisten ihmisten suusta, jolla ei näytä olevan edes alkeellisimpia tietoja ortodoksisuudesta tai oman kirkkomme asioista. Monet heistä mahdollisesti melko uusia kirkon jäseniä tai sitten ei jäseniä ollenkaan, mistä sen tietää. Tosin on joukossa joitain tietäviä, mutta heitä nimittäisin enemmän kirkolta tai joltain sen työntekijältä ”turpiinsa saaneiksi”.

Näiden kaikesta tietävien nimien joukossa oli useita sellaisia, joista en ole koskaan kuullut mitään kirkon asioiden yhteydessä – enkä muuten muutenkaan – vaikka kymmeniä vuosia olen näissä kuvioissa melko syvällä ”uinut” – lienenkö uinut liian syvällä. Hieman kävi mielessä, ovatkohan hekin jonkilaisia trolleja tai niitä ”hyväntahtoisia tolloja”, joista joskus olen kirjoittanut ja joita joitain tunnenkin. Nämä tuntemani siis ovat ihan oikeita tyyppejä, joskin useimmiten melkolailla omissa harhoissaan eksyneitä. Silloin kun kirkkomme piispojen toimintaa verrataan Pohjois-Korean toimintaan, ollaan jo melko lailla sivussa normaalista elämästä.

Tyypillisimpiä asian ohi puhumisia, huhuja ja jopa valheita on viime aikoina ollut paljon juuri piispa-asiassa. Silmiini sattui eräs uuden ehdokkaan valinnan jälkeinen varmana tietona esitetty väite, jossa ihmeteltiin, voiko uusi valittava apulaispiispa toimia yhtäaikaa piispana ja luostarin johtajana. Ei ole tekstin esiin loihinut – näemmä oli kertomansa mukaan saanut tiedon jostain kirkolliskokousedustajalta – kartalla alkuunkaan. Päättävät kirkolliset elimet olivat aiemmin selkeästi päättämeet piispan toimipaikan ja se ei ole Valamossa.

Samoin herätti huomiota erään tietääkseni ulkomailla asuvan ”suuret tiedot” asioiden ”oikesta laidasta”. Luettuani niitä, heräsi vahva epäilys tarkoituksenmukaisesta bulvaanista, jota joku kirkkoomme suuttunut käyttää hyväkseen. Siis jos noin todella on, luokittelisin hänetkin niihin ”hyväntahtoisiin”.

Noiden lyhyeiden lukutuokioiden jälkeen halusinkin jo pois moiselta sivulta, jota ei ilmeisesti sen suuremmin moderoida vaan annetaan ”kaikkien trollikukkojen kiekua” ja tietoisesti mahdollisesti jonkun toisen suuren voiman avustamana aiheuttaa mahdollisimman paljon pahaa kirkollemme.

Otan vielä yhden noilla somesivuilla esitetyn väitteen tarkasteltavaksi. Sen voisi kai kuvata lauseella: ”Tarvitaanko kirkossamme neljättä piispaa”. Ainakin vastaukset tuohon kysymykseen näyttäisivät olevan ihan hatusta tempaistuja (metaforalla ei ole mitään syvällisempaa tarkoitusta): pärjäämme vähemmälläkin määrällä, mihin häntä tarvitaan, kun on jo kolme ja eläkkeelläkin kaksi, ei me ainakaan tuota tyyppiä haluta, jne.

Olisiko vaikka kirkon viestinnän paikka kertoa, miksi piispa oikeasti valitaan, millainen on oman kirkkomme ihmisen uratie piispaksi, metropoliitaksi, arkkipiispaksi. Tulee välillä sellainen tunne, että näiden heittojen esittäjät vamaan sitten aikanaan poimisivat kadulta suoraan jonkun mieluisen tyypin arkkipiispaksi, kun edellinen poistuu kuvioista – hallitusti tai äkillisesti. Näinhän on piispavalinnoissa historiassamme jo aiemmin tapahtunutkin. Samoin suurin osa tästä ”hattukansasta” ei vaikuta tuntevan yhtään jo toimissa olevia kirkon piispoja ja usein eivät ehkä edes omaa pappiakaan. Tai jos tuntevat, perustavat mielipiteensä sellaisiin epämääräisiin asioihin kuin vaikka miten hän kävelee, miten pitää klobukkia tai minkä värinen kamilavka on päässä. Hengellinen sanoma, elämäntyyli, ihmisläheisyys, työntekijöistä ja seurakuntalaisista huolehtiminen, jne. ovat tuolloin sivuseikkoja. Puistattaa!

Tässä nyt tällä erää hieman erilaista pohdintaa tuon kokousteknisen ongelman vuoksi. Lisää illemmalla, jos aihetta ilmenee.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com

Ei kommentteja: