Olisikohan ollut noin pari vuotta sitten, kun päätin olla kirjoittamatta blogijuttuja paastoaikaan. Näin silloin sitten tein ja julkaisin muutamia blogijuttujani videoina.
Tuo aika palautui taas mieleeni ja päätin kokeilla, vieläkö sellainen onnistuisi. Nyt kaiken lisäksi on uudet lelut, joilla voi moista leikkiä kokeilla. Hieman tahmeatahan tuo oli. Uusien lelujen myötä kun on tullut myös uudet ohjelmat, joilla noita hommia tehdään. Ja tietysti minulla ei ollut noita ohjelmia. Mutta onneksi niitä saa koekäyttöön. Niinpä latasin ohjelman tai itse asiassa parikin ja tyylilleni uskollisena aloin käyttää niitä suoraan ilman ohjeitten lukemista - kovin suomalaisittain siis.
Tulos ei todellakaan ole YLE-tasoa, kuten joskus on sanottu, mutta hauska sitä oli tehdä. Käsikirjoitusta ei ollut. Ensivaiheessa oli jopa pyjama päällä, kuvauksiin vaihdoin kuitenkin puseron, mutta jätin pyjaman housut, kun ne eivät kuvista näy.
Tietysti kamera keljuili. Se lopetti kuvaamisen melko satunnaisesti noin minuutin jälkeen. Joten piti hieman arvailla, miten sanansa sovittaa kameran aikatauluun ja sielunelämään. Tuoli narisi, nenää kutitti ja yskittikin. Taisinpa ottaa melko monta ottoa ja lopulta sitten editoinnissa vielä leikkasin pahimmat mokat pois.
Ja tällainen siitä sitten tuli. Ei mikään briljantti näyte, mutta mukava oli taas opetella.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
Tuo aika palautui taas mieleeni ja päätin kokeilla, vieläkö sellainen onnistuisi. Nyt kaiken lisäksi on uudet lelut, joilla voi moista leikkiä kokeilla. Hieman tahmeatahan tuo oli. Uusien lelujen myötä kun on tullut myös uudet ohjelmat, joilla noita hommia tehdään. Ja tietysti minulla ei ollut noita ohjelmia. Mutta onneksi niitä saa koekäyttöön. Niinpä latasin ohjelman tai itse asiassa parikin ja tyylilleni uskollisena aloin käyttää niitä suoraan ilman ohjeitten lukemista - kovin suomalaisittain siis.
Tulos ei todellakaan ole YLE-tasoa, kuten joskus on sanottu, mutta hauska sitä oli tehdä. Käsikirjoitusta ei ollut. Ensivaiheessa oli jopa pyjama päällä, kuvauksiin vaihdoin kuitenkin puseron, mutta jätin pyjaman housut, kun ne eivät kuvista näy.
Tietysti kamera keljuili. Se lopetti kuvaamisen melko satunnaisesti noin minuutin jälkeen. Joten piti hieman arvailla, miten sanansa sovittaa kameran aikatauluun ja sielunelämään. Tuoli narisi, nenää kutitti ja yskittikin. Taisinpa ottaa melko monta ottoa ja lopulta sitten editoinnissa vielä leikkasin pahimmat mokat pois.
Ja tällainen siitä sitten tuli. Ei mikään briljantti näyte, mutta mukava oli taas opetella.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti