1.2.10

Tää on viimeinen ...

Taisin aloittaa jo noin vuosi sitten nämä: "Tää on viimeinen se ja se" -tarinani, kun ilmoitin jo vuoden 2009 kevätjuhlassa, että tämä on minun viimeinen kevätjuhlani. Suunta jatkui joulujuhlassa, joka oli viimeinen yhteinen koko koulun juhlani.

En silloin varmaan vielä tiedostanut, että nämä sanomiset olivat todennäköisesti jonkinlaista "surutyötä" pitkän työrupeaman päätteeksi. Näin ilmeisesti vakuutin itselleni, että eläkkeelle tästä lähdetään. Miksi ihmeessä vakuuttelin, kun sinne joka tapauksessa on niin mukava lähteä?

Ehkäpä siihen työuraan (hieno sana) kuitenkin liittyy paljon muistoja, ihmisiä ja tapahtumia, joita siis ilmeisesti kaipaan - sanonpa sitten nyt mitä vain. Samanlaista haikeutta oli ilmeisesti ilmassa viime viikonvaihteessa, kun olin Helsingissä EDUCA-messuilla. Tapasin siellä lukuisia ihmisiä työurani varrelta, joita en varmaan enää koskaan tapaa kuin sattumalta.

Olen kuitenkin viettänyt melko värikkään työuran niin opettajana kuin etenkin järjestöihmisenä Akavan ja OAJ:n kuvioissa - pääluottamusmiehenä ja valtuutettuna ja monena muuna järjestöjyränä pitkälti toistakymmentä vuotta. Luopuminen noista tehtävistä aikanaan oli helppoa, mutta tietty haikeus näihin eroihin näyttää kuitenkin nyt liittyvän, vaikken enää tosikuvioihin kaipaakaan. Siltä ajalta tuli monia mukavia tuttavuuksia ja jopa ystäviä.

Nyt on "hyvästelty" näissä tapaamisissa jo rehtorit (valtakunnallisesti) ja järjestökaverit, joitain muita seuraa melko nopealla aikataululla. Viikon päästä on viimeinen "rehtoreiden pakkaspäivät", kaksipäiväinen koulutustilaisuus, joka saattaa olla tilaisuus sanoa "hei, hei" mikkeliläisille rehtoreille noin yleisellä tasolla. Kaverit ovat sitten erikseen ja siihen palataan vielä.

Ei kommentteja: